keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Hammaslääkärissä tarkastuksessa!

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Kääk, mikä aamu 😰 Heräsin normaaliin tapaan viideltä aamulla ja menin baariin syödäkseni vähän raksuja. Sain sokin! Baarissa ei ollut mitään ruokaa. Ei edes ruokakippoja. Aloin naukua ja menin olohuoneeseen paukuttamaan pallorataa, kun arvelin siitä lähtevän melun herättävän amatöörit laittamaan raksuja kippoon. Ei mitään vaikutusta. Kävin naukumassa friidun korvan vieressä ja se törkimys vain käänsi kylkeään.

Seitsemän maissa amatöörit kömpivät ylös ja juoksin baariin odottamaan ruokaa - EI TULLUT RUOKAKUPPEJA! Vettä vain. Kahdeksalta minut laitettiin koppaan ja lähdettiin autolla liikkeelle. Päädyttiin Evidensiaan, jossa minun annettiin valjaissa tutkia mielenkiintoisia paikkoja, kunnes määrättiin johonkin huoneeseen, missä oli hammaslääkäri. Se kyseli kaikenlaista ja kuunteli sydämen, katsoi korvat ja ihaili mun kroppaa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes minun suutani yritettiin aukaista. En antanut. Vasta sitten, kun friidu otti minut syliin sillä tavalla, kun minua aina pidetään hampaiden pesun yhteydessä, annoin sen verran tutkia hampaitani, että hammaslääkäri totesi, että minkäänlaista hammaskiveä ei näy ja ikenet näyttävät normaalin värisiltä. Alkavaa hammassyöpymää ei voida havaita muuten kuin röntgenkuvista. Todettiin myös, että mun kulmahampaat ovat ehjät eli ei ole lohkeamia (sellaisia kuulemma kissoille melko usein tulee). Hammaslääkäri kehui minua ja friidua, kun me jaksetaan pestä mun hampaat joka ilta. Hän sanoi, että se on ainoa keino, jolla voi yrittää ehkäistä kissojen hammassairauksia (hammaskivestä aiheutuva parodontiitti ja hammassyöpymä eli FORL). Isokokoiset raksut saattavat jonkin verran auttaa plakin puhdistamisessa kissan hampaiden pinnalta ja onneksi tykkään syödä sellaisia (Concept for Life British Shorthair raksut, joita syön, on valmistajan mukaan muotoiltu hampaita hoitaviksi).

Hammaslääkäri suositteli, että vaikka nyt suu näyttää hyvältä, vuoden kuluttua minut kuitenkin nukutettaisiin ja tehtäisiin ensimmäinen perusteellinen tarkastus, koska ilman nukutusta ei voi nähdä takahampaiden tilannetta kunnolla eikä tutkia ienrajoja. Nukutuksessa hampaat kuvataan ja mahdollinen alkava FORL voidaan havaita. Näin me aiotaan sitten ensi vuonna tehdä.

Hammaslääkärin vastaanottoa odottelemassa
 Nälkään nääntyneenä hyökkäsin Evidensian pääsiäisruohoa syömään ... ennen kuin estettiin.



Friiduamatööri kuuntelee tarkkaan, kun hammaslääkäri
kertoo tarkastuksen tulokset
Pääsin kotiin, sain ruokaa ja sitten lähdettiin friidun kanssa aurinkoiselle lenkille.

Jos ei oteta lukuun tuota kamalaa hammaslääkärireissua, niin muuten on ollut aika tavanomaista menoa. Kevät tekee tuloaan ja olenkin siitä virkistyneenä vaatinut pidennettyjä valjasulkoiluja. Ai miten niitä vaaditaan? No siten, että kipitetään kovaa vauhtia rantareittiä kotoa poispäin niin, että friidu joutuu ottamaan juoksuaskelia jäisellä polulla. Yhtään askelta ei oteta takaisin päin. Puolen tunnin kuluttua, kun friidu alkaa selittää, että pitää kääntyä kotiin, kiihdytetään vaan vauhtia eikä olla kuulevinaankaan. Välillä tietty saa pysähtyä tonkimaan pöpelikköjä ja välillä voi rynnätä puihin. Pääasia, että suunta on koko ajan kauemmas kotoa. Lopulta friidu nostaa olkapäälle ja siinä voi sitten köllötellä takaisin, mutta joka 100 metrin päässä voi rimpuilla ja vaatia maahan vähän nuuskimaan. Tällä tavalla kuluu 1 - 1,5 tuntia ihan kevyesti.

Friidu joutui tulemaan noita lankkuja pitkin mun perässä ...
ihme, että ne kesti sen painon

Aika monena aamuna olen kipittänyt tänne sillan tuntumaan,
täällä on lintuja ja kuulemma rottia

Meillä on täällä pieni metsikkö.
Kahtena aamuna seurasin oravan touhuja.
Patsastelua
Tapasin taas parina aamuna tutun maikkarin sääkoira Sinin. Sini olisi halunnut leikkiä minun kanssani, mutta sen meno näytti sen verran rajulta, että päätin pitää pientä hajurakoa. Toisaalta olisi kyllä kiinnostanut leikkiä.
Mitä ihmettä toi Sini pomppii ... aika outoa

Katsoin parhaaksi vahtia Sinin touhuja täältä penkiltä käsin.



Aurinkoisena aamuna oltiin miesamatöörin kanssa ulkoilemassa ja mentiin myös liukkaille jäille. Juoksen aina vastaan, jos jompi kumpi amatööri tulee kaukaa kohti.





Mun turkki alkoi kuivassa pakkaskelissä hilseillä ja sähköistyä. Karvaa lähti ihan kauheasti. Friidu haki eläinkaupasta jotain tabuja, joita mulle on annettu puolikas päivässä. Nyt on turkki taas hieno, mutta heti tulee hilsettä, jos tabuja ei anneta.

Amatöörit ovat alkaneet kouluttaa minua - vähän myöhäistä, sanoisinko. Pääsin miesamatöörin kanssa vähän villiintymään, kun meillä on ollut tapana riehua päivittäin ja olen siinä tuoksinassa opetellut hyökkäilemään ja vähän puremaankin. Friidu määräsi, että tästä on tultava loppu, etenkin, kun aloin tihenevää tahtia naukua miesamatöörin telkkarituolin vieressä ja taputella häntä tassulla käteen, että saisin hänet juoksemaan perässäni ja riehumaan. Tylsää, mutta en nyt sitten ole pahemmin riehunut, kun ei anneta. Varajärjestelynä vaanin yksi aamu friidua ja hyökkäsin hänen nilkkaansa, mutta siitäkin tuli tiukka kielto. No se hyvä puoli on, että mun kanssa on leikitty entistä enemmän. Kuvittelevat, että unohtaisin riehumisen. Amatöörit katsoivat YLE:n aamuTV:stä jonkin opetusvideon kissan kasvattamisesta ja seuraukset tuntuvat nahoissa. Kädellä ei leikitetä enää (paitsi vähän). Tässä linkki, jos haluat katsoa sen ohjelman, kestää kahdeksan minsaa.

https://areena.yle.fi/1-4389815

Minulla on taas kerran tassuilla yksi ratkaisematon mysteeri. Friidu sanoo vähän päästä, että kohta mulle koittaa kissanpäivät. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Googletin varmuuden vuoksi ja turkki nousi pystyyn, kun löysin tällaisen www.lemmikkipaivat.fi sivuston ja FB:ssä  @LemmikkihoitolaKissanpaivat. Mitä arvelette kissakamut? Ei kai mua vaan olla viemässä johonkin kissahoitolaan? Ei voi käsittää. Mut viedään amatöörien matkojen ajaksi AINA hemmotteluhoitoon Tikkurilaan amatöörien ystävien luo, missä viihdyn hyvin. Kissanpäivät mulla on sielläkin, mutta ei sitä ole erikseen koko aikaa hoettu. Kerron teille, jos asia selviää.

T. Dali


torstai 15. maaliskuuta 2018

Afrikassa sukulaisia tapaamassa

Tsau!

Dali the Lion täällä. Sorry, että en ole ehtinyt vähään aikaan tänne filosofoimaan, mutta piti salamatkustaa Afrikkaan amatöörien mukana. Pakkohan sukulaisia oli päästä moikkaamaan. Friidu oli kauhuissaan, kun huomasi, että olin pujahtanut messiin. Jos ette usko, niin tässä on hiukset pystyyn nostattava mielikuvitusmatkakertomus  - ja kuvathan todistavat kaiken.

Sikäli noloa, että luulin amatöörien menevän katsomaan, kun joku Viktoria tippuu, kun ne siitä puhuivat täällä viikkokaupalla. Yritin epätoivoisesti selvittää, kuka sellainen Viktoria on, jonka putoamista kannattaa mennä noin kauas ihmettelemään, mutta sitten paikan päällä paljastui, että se olikin Victorian putous, mitä ne siellä katseli. No, ei yksi pieni kissa voi kaikkea tietää.

Mutta matkakertomukseen, jonka kerron niin totuudenmukaisesti kuin osaan, vaikka amatöörit eivät ehkä tunnista tällä samalla matkalla olleensa.

Mentiin ensiksi katsomaan sitä Viktoriaa, joka tippui. Todellisuudessa mä tipuin tonne Victoria -putoukseen, joka oli korkeimmalta kohdaltaan 107 metriä ja sitä muuten riitti leveydeltäänkin puolitoista kilometriä. Aurinko paistoi, mutta putouksilla satoi kaatamalla putouksista nousevan vesihöyryn takia.

Kömmin rotkon toiselta reunalta ylös, kun putosin putoukseen.
Miesamatööri oli litimärkä sadetakista huolimatta. Friidullakin oli tuollainen keltainen sadetakki ja koko turistikansa vaelsi keltaisina, litimärkinä kummituksina rotkon reunalla. Naurettavan näköistä.


Lojun tässä Victoria -hotellin aulassa odottelemassa amatöörejä dinnerille. Ei hassumpi mesta.


Putouksilta siirryttiin Rovos Rail -junaan, jossa matkustettiin kolme päivää. Juna oli aika fiini, mutta siellä ei ollut mitään muuta tekemistä kuin syöminen ja Pretoriassa amatöörit eivät sitten enää mahtuneetkaan junan ovista ulos.

Meidän hytti, vähän ahdas mun makuun.

Rovos Raililla kissatkin saivat maata ruokapöydällä, kliffaa.
Pretoriassa ei ehditty tehdä kuin pikainen kierros. Ihailemme korkealta hallintokukkulalta kaupunkia. Tämä oli muistaakseni man delaa -patsas, jonka päälle menin kielloista huolimatta keikkumaan. Friidu yrittää korjata, että Etelä-Afrikan taannoisen presidentin Nelson Mandelan patsas.

Näkymät yli Pretorian
Sitten siirryttiinkin yhdelle isolle luonnonsuojelualueelle. Siitä noin sadan kilometrin päässä leijona oli tappanut nuoren turistinaisen, kun tämä oli noussut autosta kuvaamaan. Luettiin tapauksesta Ilta-Sanomista. Me ei saatu nousta näistä jeepeistä mihinkään eikä edes tassua saanut ojentaa kehikon ulkopuolelle.

Tällaisilla jeepeillä tehtiin kuusi safarikeikkaa, aikaisin aamulla ja illansuussa

Asuttiin keskellä savannia villieläimien tuntumassa, teltoissa!

Meidän teltta. Siinä oli terassi, huone, sisävessa ja ulkosuihku.
Sitten lähdettiin moikkaamaan mun kaukaisia sukulaisia. Niitä nähtiinkin moneen otteeseen.

Tää on selvästi mulle jotain sukua, ei voi erehtyä. Komea kolli.
Tässä on yksien sukulaisten vauvat. Ne olivat aika isoja.

Nämä ovat leijonavauvoja, riehuin vähän niiden kanssa.
Afrikassa oli tosi kuuma ja alkoi meitä kissoja niin kovasti ramaista.

Päivätorkkujen aika
Nämä geparditkin ovat kai mun sukulaisia, vaikka niillä nyt just sattui olemaan tuhkarokko tai joku muu allergia, kun olivat täynnä täpliä. Tähyiltiin kukkulalla vähän saaliita. Minä katselin hiiriä ja nuo antilooppeja.

Hienoja kissoja kolme kappaletta.

Oltiin strutsin kanssa aika korkealla yhdellä tasangolla eläimiä katselemassa.

Strutsikuljetus 😂
Tämä raitapaita on seepra. Aika kivan näköinen heppa.

Näitä me nähtiin paljon.

Sarvikuonot olivat niin pelottavia, että menin varmuuden vuoksi pusikkoon piiloon.
Toi pienempi jättiläinen on poikanen. Niitä ei safarilla monta näkynytkään.

Poseerasin paviaanien kanssa. Kuva on Victoria -hotellin pihalta.
Paviaanivauva oli aika kiva, mutta sen silmät punotti kummasti.

Marakattien kanssa kisailtiin hotellin pihalla.

Ihailen tässä vaan ... ei muita suunnitelmia.

Pahkasiat olivat Victoria -hotellin pihalla ruohonleikkurin virkaa toimittamassa. Safarilla niitä nähtiin paljon. Tosi isoja otuksia.

Tässä kuvassa mittasuhteet eivät ehkä ole ihan kohdillaan ... ei pahkasika näin iso sentään ole.

Niilinkrokotiili oli syönyt piikkisian ja sulatteli sitä puun alla, kun lähestyin sitä takaa. En viitsinyt alkaa sitä saalistaa, kun oli niin kuuma. Friidu kirkui jeepissä kurkku suorana, kun pelkäsi yhtä vaivaista krokotiilia.

Kivannäköiset hampaat. Niitä ei ilmeisesti kukaan pese joka ilta ...
mun hampaat kyllä pestään.
Kirahvit ovat hienoja eläimiä.

Pitkästä kaulasta voisi olla tiettyjä etuja ...
ylettäisi napsimaan ruokapöydiltä herkut.
Norsuja pelkäsin vähän. Jos sellainen olisi astunut  päälle, olisi meikäläisestä jäänyt märkä nahka jäljelle. Yks norsu nappasi mut kärsäänsä ja kuljetti vähän matkaa. Nähtiin, kun ne peseytyivät järvessä ja sen jälkeen tulivat puhaltamaan hiekkaa päälleen. Mitä järkee?

Kärsäkyyti 😨
Valokuvia on ainakin tuhat, mutta ehkä näistä muutamasta te kissakamut saatte jonkinlaisen käsityksen, millainen Afrikanmatka tuli tehtyä. Nähtiin kymmeniä muitakin eläimiä, mutta tässä tärkeimmät.
😵😵😵🆘
Kääk, apua, apua. Valtava virtahepo lähestyy just nyt kita auki ja aikoo syödä mut. Kroolaan kauheaa vauhtia pakoon .... mutta, mutta... enhän mä osaa uida!!!


Räps, silmät auki ja huh, mikä helpotuksen huokaus. Olinkin nähnyt vaan unta. En mä missään Afrikassa ollut, vaan turvassa Tikkurilassa hoitohenkilöstön passattavana. Veeti ja Risto tietty uskoivat koko tarinan.

Mukavaa kevään odottelua, kissat ja ihmiset.

T. Dali, uneksija