maanantai 18. syyskuuta 2017

Meno päällä

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Olen viime aikoina ollut hiukan liikkuvaa sorttia. Ensiksi olin viisi yötä hoitopaikassa, kun friidu meni ystäviensä kanssa veitsiin ja miesamatöörilläkin oli joku talliin meno. Menin hoitopaikkaan kuin kotiini, tsekkasin nurkat ja asetuin ruokapöydän ääreen odottamaan palvelua. Hoitopaikan henkilöstö raportoi että olin kuulemma syönyt vähän, mutta kakannut sitäkin enemmän. Heh, vasta putsattuun laatikkoon tekee mieli mennä kolmekin kertaa päivässä. No sitten miesamatööri haki minut kotiin, vei ulkoilemaan ja myöhään illalla friidu palasi reissultansa. En mennyt vastaan enkä näyttäytynyt. Friidun piti tulla etsimään ja lopulta löysi minut lepäämästä saunan lauteilta friidun uimapuvun päältä - se oli lähtökiireissä unohtunut sinne kuivumaan. Ei mulla tietenkään ikävä friidua ollut, tykkään vaan muuten loikoilla uikkarin päällä, kun siinä tuoksuu uimahallille. No, yöllä kömmin pitkäksi aikaa friidun kainaloon rapsutettavaksi ja aamullakin olin sylissä vaikka kuinka kauan. Mutta sitten taas kuljetuskoppaan ja menoksi. Ihanaa, kun pääsin mökille. Sain olla siellä ulkona vaikka kuinka paljon enkä olisi suostunut sunnuntaina lähtemään pois millään. Tehtiin kaikenlaisia pihatöitä ja kottikärryhommia ja siinä sivussa saalistin ötököitä ja sisiliskon. Pääsin kerran karkaamaan ulos ilman valjaita, mutta annoin ottaa itseni heti kiinni.



Tässä autan friidua ja vedän käsiseisonnalla kärryjä eteenpäin

Ähäkutti, nää kärryt on mun - kanna roskat vaikka käsissäsi

Miesamatööri nosti veneenkin jo maihin - syksy tulee, nyyh!

Tässä yleensä odottelen sudareita

Kaupungissa tehtiin tänään tavanomainen lenkki, mihin sisältyi laajamittaista sorsien tarkkailua. Olin paksussa kurassa, kun minut kannettiin kotiin. Friidun takki oli myös ihan kurainen. Friidun mielestä olen viime aikoina ollut aika villi. Ryntäilen puissa ja leikin kotonakin hirveitä rallileikkejä.


Kurakylpylä
Friidu toi itselleen tuliaisiksi Veitsistä ihanan sakasankielisen taidekirjan "Katzen in der Kunst" (Angus Hyland & Caroline Roberts). Siinä on tosi hienoja kuvia. Tässä muutama esimerkki.

Sebastiano Ranchetti, Elegante Katze 2010,
SchwarzeKatze 2009, Blaue Katze 2005

Vladimir Dunjic, Das vierte Leben 2008
Leonardo da Vinci, Studie fur
ein Kind mit Katze
Mathilde Aubier,
Eine Katze auf dem Kopf, 2016
Sitten vielä yksi arkaluontoinen juttu. Mitä mieltä olette, kissakamut. Roikkuukohan mun vatsareppu jo vähän liikaa? Tiedättekö, mistä löytyisi jumppaohjeita, joilla sitä saisi vähän kiinteytettyä? Tosi noloa kysyä.



Rai(la)kasta syysviikkoa kaikille. Älkää menkö liikenteeseen, jos olette kissanminttupöllyssä.

T. Dali, reppureissaaja







torstai 7. syyskuuta 2017

Tsau kissat ja ihmiset, Dali täällä.

Sitten viime blogin täällä ei ole tapahtunut mitään isompia katastrofeja. Ollaan oltu kaupungissa ja muutama päivä mökillä ja nyt taas stadissa. Viime viikolla pääsin taas ulkoilemaan ihanaan Annalan puistoon. Se on superhieno paikka tässä ihan lähellä.

Miesamatööri kuskaa mua repussa Annalaan

Annalan puiston etuosa

Tyylikäs perävarustus, eikö olekin? 

Ai, oliks teillä amatööreillä jotain kommenttia?


Hirveästi kaikenlaisia kasveja


Tässä me tepastellaan miesamatöörin kanssa niin tyylikkäästi istutuksia ihailemassa


Täh, mitä sä sanoit?


No nyt ne meinaa viedä mut pois täältä tammilehdosta...kaikki kiva loppuu aikanaan

Mentiin sitten mökille ja muutun siellä ihan toiseksi kissaksi. Juoksen ja ryntäilen ja kiipeilen puihin ja vedän hirmu rallia ulkotarhasta talon läpi makkariin ja takaisin. Joka yö viideltä menen friidun sängyn viereen ja naukaisen terävästi. Friidu kömpii ylös ja kipitän hänen edellään tarhan luukulle. Saan pari cosmasnacksia ja sitten säkkipimeään ulkotarhaan. Kuudelta tulen kylmien tassujen kanssa ja hyppään miesamatöörin päälle ja naukaisen ja juoksen niiden sängyssä pienen rundin. Sitten nukahdan sängyn päädyssä olevan laatikon päälle.

Tossa kuvassa alla ihmettelen, mitä hieroglyfejä tohon villiviinikehikkoon on ilmestynyt. Tosi outoja. Ulkoavaruudesta avaruuskissojen viesti varmaan. No, mulle kerrottiin, että miesamatööri oli innoissaan testannut hankkimaansa painepesuria, mutta havainnut, että kattava putsaus olisi vaatinut aika ison työn ja siirtynyt testailemaan muualle...

Mitä ihmeen kuvioita tohon seinään on ilmestynyt?

Mihin mun häntä hävisi?

Olen kiivennyt mökillä melkein kaikkiin puihin... mutta ... miten näytän näin punkerolta tässä?
Taas oli punkki ja nyt tosi ikävässä paikassa silmän yläpuolella otsassa, missä on muutenkin vähän karvaa ja ohut nahka. Friidu ei onnistunut poistamaan punkkia kokonaan ja joutui soittamaan eläinlääkäriin, mistä neuvottiin seuraamaan tilannetta ja jos turpoaa tai alkaa erittää nestettä, niin sitten pitää tuoda kissa lääkäriin. No, punkinpaikka on pikkuhiljaa parantunut, mutta siihen jäi näkyvä pieni jälki ja friidu epäilee, että jälki on pysyvä. Punkkilitkua mulle ei enää laiteta niskaan, koska friidu luki, että siinä on samaa ainetta kuin niissä myrkyissä, joita Hollannin kanaloissa käytetään täiden ja kirppujen torjuntaan ja joista se kauhea Euroopan kananmunaskandaali sai alkunsa.

Stadissa me ollaan ulkoiltu joka aamu. Tässä yksi esimerkki, kun vaanin hanhia tuolla rannassa. Niitä on tänä kesänä ollut siellä varmaan tuhansia. Voisin hetkessä häätää ne pois, jos annettaisiin, mutta friidu ei päästä lähellekään. Tällä reissulla sain päästäisen kiinni ja kannoin sitä vähän suussa ennen kuin friidu ehti ottaa pois.


Tulkaa valkoposkihanhet tänne, täällä kiltti Dali -setä odottaa ...
Nyt on vähän hermostuttava tilanne päällä. Friidu tuli kotiin ja kynsissä oli geelilakka. Se ei tiedä yleensä hyvää. Sitten sillä oli uusi reppu, jonka luulin olevan minulle ostettu, kun siinä on tasan tarkkaan mun silmien ja turkin värit. Ei kuulemma ollut mun reppu ja nyt friidu otti esille pienen matkalaukunkin. Miesamatööri ei näytä levittelevän mitään tavaroita ... outoa.

Täällä on joku naru ja metallilenksu sisällä.

Mun reppu, älä yhtään yritä kiskoa sitä pois.
Brittikissasivuilla on tapahtunut vaikka mitä. Suloinen brittikissa Wenrico on ilmestynyt kuvioihin ja sillä on tosi pitkä karva ja häntä kuin pölyhuiska. Kattelen joka päivä Ween poikien kuvia @brittipojat -sivuilla. Tyyppikin on kohta jo puoli vuotta ja riehuu Ilen kanssa. Käykää kattomassa @tyyppikisu. Elmeristä oli pari upeaa kuvaa ja Patrick -broidi sähisi aika kovaa muille kissoille. Mutta Vede on ollut kumman hiljaa. Tulee jo ikävä sen kuittailuja. Kattellaan friidun kanssa tosi paljon kissapostauksia Facebookissa.

Mukavaa syksyn alkua kaikille. Kerron sitten, pitääkö friidun geelilakkauksesta huolestua.

T. Dali, friidun mussukka pussukka