tiistai 15. elokuuta 2017

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä!

Meillä on ollut niin kiirettä viime aikoina, että ei ehditty friidun kanssa päivittää blogia. Oltiin viikko mökillä, mutta maanantaina, kun tuli kesäkelit, amatöörit pakkasivat kamat ja minut autoon ja lähdettiin stadiin. Olen aina ollut sitä mieltä, että nämä ei kulje ihan täysillä ja tämä kyllä todistaa sen. On kuulemma jotain menoja ja friidu sanoi menevänsä lälläriin ja rönkkeniin, tai jotain sinne päin. En tiedä, mitä ne ovat.

Niin, siis mökillä olen ollut joka päivä melkein koko ajan ulkona. Tarhassa tietysti, mutta myös 20 metrin narun päässä aina, kun amatöörit istuvat terassikahvilla ja voivat vahtia ja tietty se päivittäinen tunti talutinulkoilussa. No, lukekaa blogin lopusta, millaiseen kiipeliin jouduin. Laitan sen sinne loppuun, että Veeti ja muut neidit voivat keskeyttää lukemisen ennen kuin menee liian jännäksi.

Amatöörien aamukahviterde sijaitsee tuolla nurmikolla

Pääsen narun päähän seikkailemaan aamukahvittelun ajaksi

Melkein astuin rantakäärmeen päälle. Se oli kerällä ihan liikkumatta enkä edes huomannut sitä, mutta friidu huomasi ja nappasi minut salamana syliin. Olen ollut läträämässä rannassa joka päivä, mutta veneeseen minua ei ole vielä otettu. Amatöörit ei tosin paljoakaan veneile.

Juon isosta kupista :)

Tämä on mun oma laituri

Tällä tavalla keikkuisin veneessä, jos minut vesille päästettäisiin

Olikohan tuolla kala? Ohhoh, vatsareppu näkyy aika pahasti.
Jahtaan sudareita ja perhosia. Friidu onnistui saamaan loikkimisesta muutaman huonolaatuisen kuvan. Sikäli nolot kuvat, että en edes saanut perhosta kiinni.

Ei muuta kuin loikkaan vaan ja se on siinä.

Hyvä yritys. Katsokaa, miten trimmattu vatsareppu tässä kuvassa!

Sinne meni, ens kerralla parempi tuuri

Yhtenä päivänä oltiin friidun kanssa taas synkässä kuusimetsässä. Siellä oli vaikka mitä hajuja, joita en ollut ennen haistellut. Ihan kuin olisi ollut supikoiran jätöksiäkin - niitä en saanut tietenkään haistella.
Viittiks Veeti vilkaista, millainen HÄNTÄ!

Onkohan toi valkohäntäpeura, joka rytisee tuolla kauempana?

Olen ruvennut vaanimaan ulkoilun yhteydessä. Asetun vaikka kuinka pitkäksi aikaa odottamaan, että saalis tulee näkyville. Friidu on hiukan kyllästynyt seisoskeluun, mutta koska olen kissa, minun kuuluu vaania. Tässä muutamia vaanimiskuvia, joita friidu on aikansa kuluksi ottanut.

Jotain tuolla risahti!

Ja tuolla kans!

Täältä korkean kiven päältä näkee hyvin saaliit.

No niin Veeti ja muut herkkäsielut, nyt kannattaa mennä unilelun kanssa nukkumaan, koska varsinainen blogin jytky tulee tässä. Jouduin nimittäin aika pahaan kiipeliin, kun olin rannassa narun päässä. Friidu kertoi, että oli lähtenyt viemään kahviastiat mökkiin ja miesamatööri jäi rantaan lueskelemaan ja vahtimaan minua. Friidun tarkoitus oli tulla seuraavaksi hakemaan minut sisälle. Friidu sanoi, että vilkaisi keittiöstä rantaan päin ja näki yhtäkkiä, että jättiläismäinen ruskea orava kipittää tuhatta ja sataa kohti tosi korkean katajan latvaa....orava?...jättiläismäinen?... APUA, se on Dali! Friidu huusi terassilta rantaan miesamatöörille, mutta kovan tuulen takia tämä ei kuullut. Sitten kamera käteen terassin pöydältä ja kipeän polven kanssa kauheaa vauhtia alas. Sen jälkeen miesamatööri sai jalat alleen. Hän kävi hakemassa rukkaset ja pitkähihaiset ja pitkälahkeiset vaatteet ja pisimmät tikkaat, mitä löytyy. Olin siinä vaiheessa kieputellut itseni jo aika monen katajanoksan ympäri, kun yritin keksiä, miten pääsisin alas. Onneksi naru kuitenkin antoi perään vielä sujuvasti. Huomasin, että oksistossa on ihan mukava loikoilla ja kävin välillä pitkäkseni ihmettelemään, mitä ne kaksi siellä alhaalla kohkaavat. Miesamatööri kiipesi tikkailla piikkiseen katajaan ja nappasi minusta kiinni ja irroitti narun ja toi alemmas, missä friidu otti minut syliin, halaili ja pussaili ja kantoi mökkiin. En vastustellut, oli vähän säikähtänyt olo ja friidun sylissä tuntui kivalta. Puoli tuntia minua putsattiin roskista ja sitten sain herkkuja. Sen pituinen se seikkailu. Amatöörit ovat vahtineet sen jälkeen naru-ulkoilut suunnilleen vieressä, mutta sitä puuhaa ei ainakaan vielä minulta kokonaan kielletty. Friidu sanoi, että jos kerrankin kiipeän narun kanssa korkealle puuhun, loppuu sen sortin ulkoilu siihen paikkaan ja sitten vain taluttimessa mennään.

Kukkuu!

Kattookaa äkkiä, mä osaan tällaisenkin tempun!

Tää temppu on kans aika vaikea 

Huilaan välillä ja ihmettelen, mitä friidu kirkuu

Miesamatööri näyttää lähestyvän tikkaita pitkin
Tänään oltiin stadissa miesamatöörin kanssa kaksistaan ulkoilemassa. Friidu pelkää, että miesamatöörillä ei ole silmiä selässä. Niitä tarvitaan, kun täällä rannassa fillaroitsijat ajavat tolkuttoman kovaa ja niitä suhahtelee koko ajan joka suunnasta.

Mukavaa ja leppeää elokuun jatkoa kaikille, illat pimenee ja lepakot lentelee.

T. Dali, kiipelit ei tähän lopu

2 kommenttia:

  1. No hurjaa!Onneksi sinut saatiin alas sieltä Dali kulta!
    Niin..ja nuo saalistuskuvat hyppyineen olivat hienoja!
    Eli pysy vaan maankamaralla ettei noille amatööreille vaan satu mitään!:)

    VastaaPoista
  2. Tsau prinssit! En mä nyt mitenkään voi TAATA, etten kiipeäisi puuhun jatkossakin, katsos, kun olen kuitenkin kissa 🤣 T. Dali

    VastaaPoista