Brittikissa Dali kertoo surrealistisesta elämästään amatöörihenkilökunnan palveltavana eikä estä itseään käsittelemästä päivänpolttavia aiheita - kissan näkökulmasta tietenkin.
perjantai 26. toukokuuta 2017
Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.
Tarvitsen puolustusasianajajan. Nimittäin amatöörit epäilevät, että olen sohaissut tuota kuvassa näkyvää lintua. Todisteet syyllisyydestäni puuttuvat. Sen sijaan kaikki puhuu sen puolesta, että lintu on saanut köniinsä jossakin muualla. Ensinnäkin, MINÄ olen tarhassa ja UHRI on lennellyt/lentelee vapaana. Miten ihmeessä olisin tarhasta käsin voinut sohia lintua? No, amatöörit pohtivat, että lintu on voinut tulla roikkumaan tarhan verkkoon ja että olisin heti käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. Missä ovat todisteet, kysyn vaan. Toiseksi, lintu lähti hetken kuluttua lentoon, joten itse asiassa uhrikin puuttuu näiltä käräjiltä. Eipä silti, olisin mieluusti syönyt tuon paistin.
En ole koskenutkaan tuohon tipuun, uskokaa nyt!
Johonkin se on itsensä loukannut, ei käy kiistäminen.
SE EN OLLUT MINÄ, haluan pois putkasta!!!!!
No, lintu lähti hetken kuluttua lentoon, mutta ei tiedetä, toipuiko se kuntoon. Friidu, joka ei usko yhteensattumiin, on sitä mieltä, että syyllinen löytyy kissatarhasta. Alkoi kova pohdinta, miten lintuja voisi estää lähestymästä tarhan verkkoa. Toistaiseksi ei ole löytynyt ratkaisua. Mökillä oli tosi kivaa enkä olisi halunnut sieltä stadiin. Nämä amatöörit ravaavat koko ajan mökin ja kaupungin väliä. En tajua, miksi ne eivät voisi olla vaikka pari viikkoa yhtäjaksoisesti täällä maalla nyt, kun on niin hieno vuodenaika. Ulkoilen täällä parikin kertaa päivässä valjaissa ja muun ajan olen ulkotarhassa. Puolen yön aikaan minut huijataan Cosma snackseilla sisälle nukkumaan, koska Friidu ei anna minun olla tarhassa yötä. Laukkaan aamuvirkkuna valon nopeudella tarhasta luukun kautta sisään ja läpi mökin makuuhuoneen sänkyyn, jossa teen parit voltit ja taas hirmu suhahdus takaisin tarhaan.
Friidu ihmettelee, kun en mökillä käy koskaan ulkohuussissa, vaikka kaupungissa käyn valjasulkoilun aikana useinkin tarpeillani lähimetsässä. Huoh. Friidulta ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu. En TIETENKÄÄN käy ulkona pissalla tai kakalla täällä mökillä, koska minä olen meistä mökin asukkaista ainoa, jolla on sisävessa. Kai minä nyt sitä sitten käytän ja varmaan käyttäisivät itsekin sisävessaa, elleivät olisi olevinaan niin ekologisia, että kompostoiva ulkovessa rakennettiin tähän uuteenkin mökkiin ainoaksi vessaksi. Tässä stadissa kuvatussa videoklipissä kaikki ei tällä kertaa mene niin kuin Strömsössä. Rastaan per...at syöksyvät ja rääkyvät vieressä pesiään puolustamassa eikä pissaamisesta tule mitään. Olin sitten jalat ristissä kotiin asti, siellä sentään saa asioida rauhassa pellettilaatikossa.
Nämä kesäiset kuvat on otettu tänään aamulla stadissa. Friidu laittoi FB sivunsa kansikuvaksi tuon vihreän kuvan ja vaikka se on otettu vain kännykällä, se on aika kiva kesäkuva. Toinen kuva on siitä, kun piti lysähtää orvokkimättäälle lepäilemään, kun tuli niin kuuma.
Tuomi tuoksuu ja nokkoset pistelevät - nyt on kesä!
Tuli kuuma, ihan läähätin ja piti jäädä tähän orvokkien varjoon lepäämään.
Friidu on ottanut taas pönötyskuvia. Tässä näytän kuulemma paljon fiksummalta kuin mitä oikeasti olen (Veeti on varmasti samaa mieltä).
On taas ollut vaikka mitä ja tosi paljon ulkoilua. Tänään olin aamulla tunnin ulkona tuolla rannassa ja iltapäivällä viiden jälkeen minut vietiin autokyydillä Roihuvuoreen Kirsikkapuutarhaan. Käytiin käppäilemässä myös japanilaisessa puutarhassa. Kirsikkapuutarhassa oli hirveästi porukkaa, kun oli ensimmäinen oikea kesäpäivä ja kirsikkapuut kukkivat hienosti. No, tosiasiassa en ole kiinnostunut kirsikankukista, mutta puistossa oli muutama kiinnostava västäräkki. Ihmisten maahan laitetut tavarat olisin halunnut tutkia myös. Minua tuli ihailemaan ja silittelemään englantia puhuva seurue, kaksi naista ja mies ja sitten yksi ilmeisesti maahanmuuttajataustainen mies tuli kysymään, saako ottaa kuvan minusta. Olin ihan naatti, kun päästiin kotiin ja oli kauhean kuuma. Friiduamatööri kasteli pariinkin kertaan kylmällä vedellä chifonetin ja lepäsin sen alla viilenemässä. Pakotettiin nuolemaan vettä, kun sitä lotrattiin tassujen päälle. En suostunut juoman kupista. Kuumat kelit eivät ole minun ja friidun juttuja, mutta miesamatööri on kuin henkiin herännyt, kun vihdoin tuli lämmintä. Tässä on nyt aika paljon miesamatöörin ottamia kirsikkapuistokuvia, mutta oli siellä niin superkaunista. Friidukin on näköjään ottanut pari videoklippiä.
Upeasti kukkii
Silmät pyöreinä tiiraan (lintuja)
Friidu halusi tällaisen lähikuvan minusta ja kirsikanoksasta
Tää koivu oli tosi kiva
Hienosti heijastuu kirsikankukat vedestä
Japanilaiseen puutarhaan
Eikö olekin hieno ulkoilupaikka? Näettekö minut kuvassa?
Mä oon kyllä aika söötti, eikö vain pimut?
Tässä vielä pari videoklippiä kirsikkapuistosta.
Kohta varmaan pääsen taas mökille ja ulkotarhaan. Kaupungissa ulkoilu on itse asiassa kiinnostavaa, koska täällä on paljon enemmän lintuja kuin mökillä ja ne ovat melko kesyjä. Täällä näyttää olevan paremmat hiirimaastotkin. Mökillä tosin on ne rantakäärmeet, joilta pitää vielä ottaa luulot pois. Täällä stadissa olen jo saanut konkreettista kokemusta siitä, että ihan kaikki ihmiset eivät ole kissojen ystäviä. Tosi kurjaa, mutta pitää olla välittämättä. Paljon on ihmisiä, jotka tykkäävät musta, joten kestämme friidun kanssa urheasti ne tyypit, joille ei sovi, että kissa kulkee ylipäätään yhtään missään.
Oli vähän mutainen tähystysalusta...
Tässä pari tyylinäytettä, kun minut kannetaan ulkolenkin lopuksi kotiin. Kuten muistatte, kävelen omin jaloin vain eteenpäin vaikka kuinka pitkälle, mutta takaisin minut on aina kannettava.
En halua vielä sisälle takaisin, joten kantakoot
Tykkään levätä tässä just näin; amatöörin käsi varmaan väsyy.
Kattellaan välillä maisemia
Ai niin. Eilen aamulla kaulastani irrotettiin tämän vuoden ensimmäinen punkki. Friidu on ihan hermona punkkien takia. Ei voi tietää, auttaako se niskaan laitettu kissojen punkkilitku yhtään mitään. Tai no, ehkä punkkeja olisi ollut jo kymmeniä ilman sitä, koska tämä Arabianranta on pahaa punkkialuetta. Ulkoilu kuulemma jatkuu punkeista huolimatta.
Hypin koko ajan keittiön työpöydälle ja amatöörit ovat siitä kiukkuisia. Nakkaavat minut heti alas. En ymmärrä, miksi niillä pöydillä ei saa olla. Ihan dorkaa. Leikin ja riehun nykyisin aika paljon. Talvella, kun oli pimeää, ei niin jaksanut, mutta nyt on taas etenkin aamuisin hirmu vauhti päällä. Paino on jämähtänyt vajaa 5,4 kiloon. En varmaan ikinä pääse tällä menolla Veetin klubiin, mutta perustan sitten omat klubini.
Olen alkanut seurata FB:ssä yhtä pientä kissansinttiä nimeltä Tyyppi. Se on aika hauska, vaikka onkin ihan tenava vielä. Käykää katsomassa sen sivuja (@tyyppikisu).
Rentoa viikonloppua kaikille! T. Dali (ottakaa minusta mallia)
perjantai 12. toukokuuta 2017
Tsau kissakamut ja ihmiset! Dali täällä. Nyt aika lyhyt blogi, kun friidu on niin kiireinen olevinaan.
Varisjuttu ekaksi. Minua ja friidua on alkanut seurata tuolla rannassa yksi varis, joka on varsinainen riesa. Se tulee parin metrin päähän ja friidu oikeasti pelkää sitä. On nimittäin aika iso. Mä en tietty pelkää ja voisin hyökätä sen kimppuun ja näyttää sille kaapin paikan, mutta friidu ei anna. Me ei nyt sitten tiedetä, miten tyypistä pääsisi eroon, jotta kunniallinen kissa saisi rauhassa ulkoilla. Katsokaa itse, mikä röyhkimys.
Muuten tuolla rannassa on ollut aamuisin upeaa ulkoilla. Saalispotentiaalia on hirveästi. Etutassujen välistä on riistetty taas hiiri ja jopa sisilisko. Friidu ei anna pitää saaliita, mikä on aika törkeää. Valkovuokot ja rentukat kukkivat ja tuomissa on jo kukannuput. Kyllä tämä kevättä on, vaikka lunta välillä tuleekin.
Haaveilen vesille pääsystä
Friidu pelkää, että lankku romahtaa hänen allaan tai että just, kun hän on lankulla, lähden ryntäämään ja tasapaino menee
Tässä yksi kiipeilyklippi, puussa oli kottarainen. En vaan saa mennä korkealle.
Tänään aamulla friidu hikeentyi, kun otin pienen mutakylvyn, heh. Rentukat kukki niin nätisti, että piti ihailla.
Mökille olisi kiva päästä, mutta just, kun tulee hyvät kelit, amatööreillä on muuta menoa. Nautitaan silti keväästä.
Tässä vielä kuva, kun olen pyykkikorissa. Menen aina koriin, kun siihen laitetaan puhtaita pyykkejä. Eikö se ole kissan toimenkuvaan kuuluva duuni?
Heti ensimmäiseksi tämä klippi, joka edustaa jännittävintä hetkeä tämän viikon mökkikeikalla. Katsokaa tarkkaan. Hyppään mustikanvarpujen seassa pari loikkaa ja kun pysähdyn katselemaan, suoraan nenäni alla on mytyssä kaksi rantakäärmettä paistattelemassa päivää pienenssä aurinkoisessa kohdassa. Oikein suurella ruudulla ne voisi erottaa tästä klipistä, mutta niistä ei ole mitään kunnon kuvaa, koska heti, kun friidulle valkeni, mitä tuijotan, kuvaus loppui siihen. Alkoi kauhea kiljuminen ja mut napattiin syliin ja vietiin toiseen päähän tonttia. Yritin joka ulkoilukeikalla päästä katsomaan paikkaa uudestaan, mutta ei päästetty, koska friidu oli nähnyt toisen käärmeistä siellä uudestaan. Kun vedet lämpenevät, käärmeet siirtyvät rantaan, joten eiköhän me vielä tavata. Ne eivät ole onneksi myrkyllisiä, joten voin ottaa niiltä luulot pois. Niitä ei kuulemma saa tappaa, ovat rauhoitettuja, hinta 252 euroa. Friidu ei voi sietää rantakäärmeitä eikä siis mitään käärmeitä.
No sitten vähän vähemmän kauheisiin aiheisiin ja Veetikin voi tulla sieltä sängyn alta piilosta takaisin lukemaan. Meinaan oli tosi kivat kesäkelit mökillä. Amatöörit kävivät joka päivä järvessä, välillä ihan noin vain ilman saunaa. Olin koko ajan ulkotarhassa tai valjasulkoilussa tai sitten tuli sellainen uusi juttu, kun minut laitettiin 20 metriseen naruun kiinni pihalle ja kieputtelin sen narun sinne tänne ja sitä sitten irrotettiin. Mutta välillä sen kanssa sujui ihan hyvin ja pääsin liikkumaan omin päin ja seuraamaan amatöörien pihapuuhia.
Join vettä järvestä samalla, kun kahlasin vedessä. Vatsani on ollut tosi löysä (kokeiltiin taas tonnikalaa, mistä tykkään - ei kokeilla enää) ja friidu hermoili, meneekö se lopullisesti sekaisin järvivedestä. Söin myös tuoretta ruohoa melkein kuin lehmä laitumella. Siitäkään ei tullut vatsaongelmia, vaikka kaupan vehnänoraasta taannoin meni ihan sekaisin koko masu. Oli tosi kuuma välillä. Yritin viilentää itseäni kylmälaukussa, mutta tuli äkkilähtö.
En ole hyppinyt keittiön pöydälle tai työtasolle aiemmin, mutta nyt yhtäkkiä hiffasin, että se on kivaa. Hyppäsin viikon aikana ainakin yli 100 kertaa keittiön työtasolle ja amatöörit alkoivat tosissaan hermostua. Sain mökille uuden nukkumapaikan ja amatöörien yllätykseksi se kelpasi. Tosi kiva peti. Parina aamuna herätin friidun jo ennen viittä päästämään minut ulkotarhaan ja muutenkin hiukan häiriköin aamuisin.
Mökillä on kiva ulkoilla, mutta välillä en millään osaa päättää, mihin suuntaan lähtisin.
Nyt ollaan taas stadissa ja tänään aamulenkillä sain taas pienen hiiren hyppysiini. Sitä iloa kestikin nanosekunnin, kun friidu kiskoi minut irti sieltä puskasta ja siinä rytäkässä hiiri pääsi pakoon. Oli silti ihana kevätaamu. Täällä on jo puissa vihreää ja kevät tuoksuu.
Kaupungissakin on taas ihan mukavaa. Ainakin lintuja on enemmän kuin mökillä ja ne typerykset ovat niin kesyjä, että saisin sata lintua kiinni koska tahansa, jos friidu ei olisi esteenä.
Tämä kuva on huhtikuussa otettu. Friidu tykkää tästä.
Kotona mun suosikkipaikkani on nykyisin tämä tuoli. Kissapimut (Siru, Missu, Tete ja muut), enkö olekin tässä aika seksikkään näköinen?
Velttoilu kuuluu päivän rutiineihin
Niin, ja aina tietysti valvon friidun tietsikkatouhuja. Siivoan myös kaappeja täällä, mutta siitä enemmän joku toinen kerta.
Vain minä olen meillä kuvauksellinen, kuten huomaatte
Perustin uuden KSP klubin ja ruippapehva-ajat ovat nyt virallisesti ohi. KSP = King Size Peffa. Klubiin on tullut mun ja friidun lisäksi jo muutama uusi jäsen.
Mukavaa viikonloppua, nautitaan auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä tällä erää kestää. Patulle ja Ilelle erityisterkut! Ja Sir Patrickille vielä kerran onnittelut esimerkillisestä toiminnasta ell vastaanotolla.
