torstai 28. joulukuuta 2017

Tilinpäätös 2017 ja Hyvää Vuotta 2018 kaikille!

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika tehdä tilinpäätös.

Mulla on tosi pienet menot ... melkein pelkkää säästöä koko kissa

Friidu on henkeen ja vereen talousihminen ja epäilen, että sen sielun korvaa excel -taulukko. Hän on vuosikaudet kirjannut exceliin kaikki kulut kuitti kuitilta. Nyt hän sitten on mm. laskenut, paljonko minun ruokani ja vessassakäynnit maksavat vuodessa!!! Myös lelut, kantokopat ja muut tarvikkeet on tarkkaan ylhäällä, mutta niistä ei tässä kirjanpidossa tehdä vuosipoistoja. Ja ne kulut eivät ainakaan ole minun syytäni, että reissaavat koko ajan.

No, minun ruokamenoni ovat niin pienet, että ei ihme, että jotkut kissakamut kutsuu ruipaksi. Syön pääasiassa kahta sorttia kuivamuonaa ( Animonda vom Feinsten Deluxe Neutered Cat ja Concept for Life British Shorthair Adult),  enimmäkseen Almo Naturen märkäruokia ja jonkin verran Animondan, Hillsin ja Cosman märkäruokia. Lisäksi minulle ostetaan broilerinsydämiä Hakaniemen hallista ja joskus possunlihaa, mistä en erityisemmin tykkää. Kustannuksissa on mukana katkaravut (saan niitä harvoin ja vähän), Lidlin herkkutikut ja Cosmasnackit sekä vitamiini- ja mallastahnat ja hammas- ja sydänraksut. En voi syödä mitään kalaruokia, vatsa menee ihan sekaisin.

Ruokiin ja herkkuihin on mennyt tänä vuonna 560,82 e eli noin 47 euroa kuussa ja päivässä siis vain noin 1,50 euroa. Olen syönyt hyvää ja laadukasta ruokaa. Näissä ruuissa ei ole sokeria eikä viljaa ja proteiinit ja muut aineet pitäisi olla kohdillaan. Mun vessassakäynnit ei maksa melkein mitään. Tosin käyn aika paljon ulkohuussissa. Pelletteihin on tänä vuonna mennyt 28,75 euroa eli 2,40 euroa kuussa. Minut on käytetty yhden kerran lääkärillä pakollisissa rokotuksissa ja se maksoi 55 euroa. Lisäksi on ollut kolme matokuuria, yhteensä 31,50 e. Punkkilitkuja ei yhden kerran jälkeen laitettu. Friidun mielestä kissanpito ei ole kallista, joskaan ei ilmaistakaan. Lisäksi pitää aina varautua siihen, että tulee yllättäviä ja isoja eläinlääkäripalkkioita. Onneksi niitä ei ole vielä tullut. Ensi vuonna minut viedään hammastarkastukseen ja -puhdistukseen. Alkaa nyt jo hirvittää, kun on lukenut brittikamujen kokemuksista.

Mutta tilikauden tulos viivan alla on plus ziljoona euroa, koska minusta kuulemma on niin paljon iloa ja hauskuutta ja olen niin älyttömän ihana kissa.

Muuten kulunut vuosi on ollut tosi kiva. Olen ollut ulkona ainakin 300 päivänä vähintään tunnin kerrallaan valjaslenkillä ja mökillä lisäksi ulkotarhassa tai narun päässä. Opin mökillä pyydystämään hiiriä. Leikin aika paljon amatöörien kanssa ja miesamatöörin kanssa taistelen. Käyn taputtamassa häntä tassulla käteen tai jalkaan ja haen taistelemaan ja sitten me juostaan ympäri kämppää ja lopuksi riehutaan kunnolla. Friidun kanssa leikit ovat vähän maltillisempia, mutta niissäkin juostaan välillä kovaa. Olen tottunut hampaiden pesuun ja kynnetkin saa leikata välillä helposti ja välillä vähemmän helposti. Turkki imuroidaan ja harjataan päivittäin ja siitä tykkään tosi paljon.

Tässä pari kuvaa, jotka on tänään otettu rannasta. Siellä on sellaisia kivoja käkkyräpuita, joissa saan kiipeillä.

Kiipeilen täällä usein
Pelkään noita variksia ja vaanin niitä täältä kauempaa.

Veden ääressä viihdyn eikä yhtään haittaa, vaikka välillä kastun polvia myöten.



Friidu tykkää, kun Facebookin kautta kuvioihin on tullut paljon kissakamuja palvelijoineen. Aika moni lukee tätä blogia ja viimeksi taas tänään yksi rouva tuli rannassa kysymään, olenko Dali. Juoksin heti häntä pystyssä moikkaamaan. Lukee kuulemma silloin tällöin blogia ja rouvalla itsellään on kissa. Tämä kuva on otettu hetki sitten, kun sanelen friidulle, mitä tänne kirjoitetaan. Tosin astuin vahingossa deleten päälle ja monta riviä kerkesi pyyhkiytyä pois ennen kuin friidu huomasi.

Kirjoita sinne blogiin, että olen ihana kissa
Toivottavasti kaikilla kissakamuilla vuoden 2017 tilinpäätös on myös superpositiivinen. Veetin tilinpäätös tosin menee aika suurella todennäköisyydellä tappiolle, koska  ruokamenot ovat jättiläismäiset. Toisaalta Veetin musikaaliset tuotokset ja ilopilleriluonne painavat vaakakupissa aika paljon.

Railakasta Uutta Vuotta kissakamuille ja heidän huoltajilleen. Korvatulpat korviin rakettien ajaksi. Tehdään myös vuodesta 2018 hauskaakin hauskempi.

T. Dali

perjantai 15. joulukuuta 2017

Surrealistinen matkakertomus Hiileen ja Patakoniin, osa 2

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Edellisessä blogissa on matkaraportin ensimmäinen osa, missä salamatkustan Hiileen ja Päästäissaarille. Tässä osassa lennän amatöörien mukana Hiilen eteläkärkeen Patakoniin. Oltiin niin etelässä, että nähtiin Magallanesin salmen yli Tulimaan ranta. Mentiin pariksi päiväksi patikoimaan i Torres del Painen kansallispuistoon (paine = sininen). Meillä kävi tuuri, koska keli oli lähes tyyni ja kesäisen lämmin. Normaalisti täällä tuulee niin, ettei friidunkaan elopainolla olisi pystyssä pysynyt.

Amatöörit eivät yhtään tykänneet, kun ratsastaa viiletin guanakojen selässä. Guanakot eivät kumma kyllä pelänneet mua yhtään.

Guanakot juoksevat aika kovaa.
Käytiin ihmettelemässä Greyn jäätikköä. Minusta tuntuu, että tuo sininen jäälohkare on tehty styroksista turisteja varten kellumaan, oli liian hieno ollakseen aito. Paikallinen opas kertoi, että jäätiköstä lohkeaa tällaisia palasia koko ajan ja äskettäin jäätiköstä oli irronnut todella valtava pala. Ilmastonmuutos tuntuu täälläkin!

Patikoitiin greyn jäätikköalueella

Ylitettiin tällainen hieno riippusilta, johon sai mennä kuusi henkilöä kerralla. Friidu kirkui, kun keikutin siltaa oikein kunnolla.

Keikutin siltaa 😂

Me nähtiin myös nanduja, jotka ovat ihan strutsin (heh) näköisiä, mutta vähän pienempiä. Friidu ei saanut niistä kunnon kuvaa. Lampaita, hevosia ja nautakarjaa oli aika paljon. Tässä ajan lampaita takaa ja taustalla järvellä näkyy vaaleanpunaisia Chilen flamingoja. En saanut mennä niitä jahtaamaan.

Järvellä on vaaleanpunaisia Chilen flamingoja,
vaikka ne ei tässä kuvassa kunnolla erotu. Tuuraan lammaskoiraa tässä.

Kaikki järvet kansallispuistossa hohtivat turkoosin sinisinä. Kävin uimassa tässä putouksessa, kun virtaus näytti sen verran kovalle, että tallainen extreme-kissakin sai haastetta.

Uin tässä vastavirtaan
Oli sen verran kaunis maisema, että päätin pysähtyä puskapissalle.

Aika hieno ulkohuussi mulla, eikö vain?
No, kotona on kuitenkin aika kivaa tällaisen rankan mielikuvitusmatkan jälkeen. Olen ulkoillut reippaasti. Tänään tosin en suostunut menemään räntäsateeseen, vaikka friidu kovasti houkutteli. Kauhea nälkä koko ajan. Friidu sanoi, että syön kuin susi. Paino onneksi ei ole kovin paljon noussut, koska haluan pitää hoikan ruippapeffani mitoissaan. Karvaa pöllyää niin, että amatöörit alkavat kyllästyä jatkuvaan siivoukseen.

Leppoisaa joulun odottelua! Amatöörit eivät paljon joulusta perusta, mutta minusta on kiva katsella kissojen jouluvalmisteluja.

T. Dali

tiistai 12. joulukuuta 2017

Surrealistinen matkakertomus Hiileen ja Päästäissaarille, OSA 1

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Koska olen surrealistinen Dali -kissa, kaikki on minulle mahdollista. Niinpä matkustin salaa amatöörien mukana Hiileen ja Päästäissaarille ja tässä hämmästeltäväksenne ensimmäinen osa hurjasta matkakertomuksesta, joka antaa kattavan ja totuudenmukaisen kuvan amatöörien ja minun seikkailuista. Toisessa osassa käsittelen Hiilen eteläosan Pata Koni(a)n noloimmat matkaosuudet. Friiduamatööri on omilla sivuillaan julkaissut kaunistellun matkakertomuksen, mutta armoton totuus paljastuu tässä blogissa, jonka julkaisen salaa amatööreiltä.

Piiloudun friidun laukkuun salamatkustajaksi
Aluksi mentiin Santiago de Hiilessä köysiradalla San Cristobal -kukkulalle ja friidu kirkui koko matkan keikkuvassa köysiratakopissa. Aika korkealla se kyllä menikin. Kuva kukkulalta kaupungin suuntaan. Miesamatööri ei yleensä poseeraa kuvissa, mutta friidu kyllä senkin edestä. Tunkee joka kuvaan mukaan. Onnistuttiin sentään yksi kuva saamaan ilman friidua.

Miesamatöörin kanssa poseerataan korkealla ... kaiteilla
keikkuminen on mulle tuttu juttu, kuten monet teistä muistavatkin
Amatöörit tunkevat aina korkeisiin paikkoihin. Yksi kohde oli uusi pilvenpiirtäjä Gran Torre Santiago, jonka on suunnitellut sama arkkitehti (Cesar Pelli) kuin Kuala Lumpurin Petronas -tornit. Friidu pelkäsi aiemmin korkeita paikkoja, mutta uskaltaa nykyisin katsella alas etenkin, jos on lasiseinät. Minua ei tietty pelottanut yhtään ja kiipesinkin 300 metriä korkeaan torniin ulkokautta. Kuka nyt hissiä käyttäisi?

Ihan easy keikka kiivetä tonne ylös! Täälläkin on Jumbo. Supercat!

Toi seuraava osuus on vähän haasteellinen ... hienot maisemat jo tästä!

Tornissa ylhäällä ei ollut mitään muuta kuin kaksi maisematerassia, joista näki kaupungin joka suuntaan. Loikkasin täältä ylhäältä poseeraamaan friidun kameralle tuonne matalampien pilvenpiirtäjien katolle. Huomaatteko, minkä talon katolla olen?


Täytyy laittaa todistusaineistoa, että olen ollut Hiilessä, koska epäilen, että ihan kaikki kriittiset kissakamut, kuten Patrick, Veeti, Ile, Weetboys, Tyyppi, Maisteri, Elmeri, Missu, Tete, Siru jne... eivät ehkä muuten usko, että olen täällä käynyt.

Huh, huh. Lepäilen välillä, 300 metriin kiipeäminen
lasiseinää pitkin oli aika urakka, kun lämpötilakin oli liki 30.

Käveltiin kaupungilla kilometritolkulla ja katseltiin taidetta museoissa ja ulkona, koska amatöörit tykkäävät kaikenlaisesta taiteesta ja mä tykkään kanssa  - jo mun nimikin velvoittaa olemaan kiinnostunut. Tässä parhaita paloja - siis minun mielestäni.

Tuolta roikkuu jotain?

Mitä toi mua nyt mulkoilee? Närkästyikö se, kun kiipesin jalan päälle?
Tää seuraava on siis NIIN NOLOA. Voitteko tajuta, millaisia valokuvia friidu ottaa koko ajan. Tämän alemmas ei voi matkakuvien kanssa vajota. Poteron hevonen on ihan kiva, mutta olisi sen nyt voinut jostakin toisesta suunnasta kuvata.

Miesamatööri kehyksissä ... tsiisös, mitä turismia!
Mentiin talsimaan Barrio Bellavistan alueelle, joka oli täynnä ravintoloita ja katuja, joiden varrella talojen seinät oli koristeltu upein maalauksin. Dalin kuvaa kävin tietty ihailemassa ihan lähietäisyydeltä. Ei ollut kissakahviloita eikä kissoille tarkoitettuja rottabaareja. Surkea mesta.

Kaksi Dalia ✊✊
Sitten me lennettiin tosi etelään PataKoniin, josta vastarannalla näkyi Tulimaa. Siitä kerron matkakertomuksen osassa kaksi, koska kyllä oli niin upea paikka, että vaatii ihan oman bloginsa. Laitan tähän vielä matkan viimeisen kohteen eli Päästäissaaren kommellukset. Ensinnäkin, minua on huijattu! Ei siellä mitään päästäisiä ollut. Ja niiden takia ylipäätään lähdin tälle matkalle. Jotain valtavia kivikasvoja, joita kutsuttiin Moai -patsaiksi. Ja oli myös vapaana kylän kaduilla laukkaavia hevoslaumoja, joita sekä friidu että minä pelättiin ihan hirveästi.  Niitä kivinaamoja kierreltiin katselemassa parikin päivää ja siellä vaadittiin kulkemaan tarkasti merkityillä poluilla ja reiteillä. Joku suomalaisturisti taannoin irrotti yhdeltä kivinaamalta korvan ja joutui kai vankilaan ja ainakin maksamaan kauheat sakot. Ei ne amatööritkään ongelmilta välttyneet. Mä nimittäin kiipesin joka patsaan päälle ja aiheutin hirmu skandaalit ja amatöörit joutuivat lunastamaan itsensä ja mut ulos saarilta viidellä triljoonalla bitcoinilla. Onneksi Suomen lehdistö ei saanut tästä vihiä.

Tässä on Maoin hiukset eikä mikään hattu. Silmät on restauroitu jälkikäteen.
Saarella ei ole jäljellä kuin yksi alkuperäinen silmä, sekin haljennut (museossa).
Typerät turistit ovat vieneet niitä historian saatossa mukanaan.

Kukkuu! Kaatuneita patsaita oli paljon ja yhden louhintakin oli
 jäänyt kesken ... oli pohjasta kiinni vielä kallion seinämässä.

Tässä kohtaa amatöörit pidätettiin ja rapsahti triljoonien bitcoinien sakot.
Kannatti silti, koska on tämä niin uljas kuva meikäläisestä.

Päästäissaarella oli yksi hieno, palmujen siimeksessä oleva suojainen uimaranta, missä amatöörit kävivät pikku aallokossa polskimassa. Minä sen sijaan otin Tyynen meren pahimman tyrskykohdan ja laitoin surffilaudan laulamaan.

Venttaan tässä, milloin tulee kunnon aallot.
Kuvia on tuhansia, mutta näistäkin varmaan saa käsityksen, millaisen reissun tein salamatkustajana. Päästäissaarella oli tulivuoren kraatereita, mutta niihin en viitsinyt mennä, kun olivat aika vetisiä. Ai niin, tämän yhden kuvan voin vielä laittaa. Tämä kivikasa nimittäin on ollut kanala. Jäin vaanimaan, josko sieltä olisi tullut kana ulos.

Tällä seinustalla on kanojen paraatiovi.

Oli tämä sen verran hurja seikkailu, että päätin jatkossakin salamatkustaa amatöörien kanssa.

t. Dali, tätä blogia kirjoittaessa ei ihan vähäisessä banskupöllyssä 😉






sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tsau! Dali täällä. Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Tästä tulee lyhyt blogi. Mut viedään huomenna mun hoitopaikkaan passattavaksi. Blogi päivittyy sitten joskus, kun olen palannut hoidosta.

Tässä pari videoklippiä täältä rannasta, missä ensimmäisessä jahtaan sorsia ja toisessa hiiriä.




Mua ei oteta mihinkään mukaan eikä tätä pientä laukkuakaan. Friidu siirtää vaan kamoja siitä isompaan laukkuun ja minun täytyy tietysti olla siinäkin hommassa mukana.

Ai, etkö sä otakaan tätä laukkua mukaan?


Tässä yksi tällainen lötköttelypotretti toivottamaan leppoisaa (työ)viikkoa kaikille.

Rennosti vaan sielläkin!


Voikaa kissakamut ja ihmiset paksusti!

T. Dali

perjantai 17. marraskuuta 2017


Tsau! Dali, mökkitontin kruunaamaton kuningas täällä.

Huomaatteko, miten ylhäisesti tähyilen kauas nähdäkseni kaikki hiiriläänitykseni kerralla? Pääsin eilen mökille ja meillä oli superhieno sää ollakseen marraskuun puoliväli. Friidu puolestaan on niin masentavan mielikuvitukseton, että tajusi tätä uljasta kuvaa käsitellessään vain sen, että mun kynnet pitää leikata. Huoh.

Tarkastin kaikki paikat mökillä ja olin tosi pettynyt, kun tajusin, että ei jäädäkään yöksi. Käytiin vaan korjaamassa jotain lämmityksen säätösysteemiä sähkökatkon jälkeisestä vikatilasta. Ei kiinnosta, mulla on oma lämmityksen säätöjärjestelmä. Siitä tulikin muuten mieleen, että tuolla brittikissasivuilla on alkanut esiintyä huolestuttavassa määrin kuvia, missä kamut on puettu vaatteisiin. Jopa Patrick -broidi!!! Nyt ristin joka ilta kynnet ja rukoilen, että friidu ei vaan mene ostamaan mulle mitään vaatteita. Minulla on enimmäkseen kuuma ja viime talvenakin olin 10 asteen pakkasella ulkona lenkillä ongelmitta.

Uusi lajitunnistus: vaakahäntäruippa

Mihin kalusteet ovat hävinneet ... missä on kesä?

Vesi on todella korkealla

Kivaa olla auringonpaisteessa, turkki kiiltää

Tässä oli kesällä hiiri


Ähhh...puhhh...olenkohan lihonnut (5,7 kg)

Mää täällä vaan, älkää säikähtäkö ... ei oo karhu 😂

Laitan tähän vielä hampaidenpesuvideon, jos joku ei ole sitä nähnyt. Hampaat jynssätään joka ilta ja vaikka kuvasta muuta voisi päätellä, friidu harjaa ihan kevyesti vaan. Olen pikkuhiljaa alkanut tykätä tästä touhusta. Tästä voi päätellä, miten karut olot minulla on amatöörien kanssa, kun tämäkin tuntuu hemmotteluhoidolta.


Perjantai-illan päätteeksi huikea jännitysnäytelmä. Friidu on editoinut vain lyhyen klipin kaikista jännimmästä kohdasta. Koko video olisi noin puoli tuntia samaa huikeaa menoa. Meidän tunnin päivittäisestä ulkoilusta puolet menee nykyisin näissä vaanimistehtävissä ja sitten mut pakotetaan liikkeelle.


Friidu oli viikko sitten Messuhallissa ja tapasi paljon brittikissoja ja heidän henkilöstöään. Oli kuulemma kiva nähdä kaikki livenä. Sain tuliaisiksi Weetboyseilta huopapalloja ja friidulta sellaisen jännän lelun, josta ei ole vielä esittelykuvia.

Amatöörit puhuvat taas kummia. Vaikuttaa siltä, että pääsen kohta hoitopaikkaan passattavaksi. Jostain hileestä ne puhuu ja pääsiäisestä, vaikka ne höhlät ei tajua, että nyt on marraskuu. Täytyy laittaa ne tarkkailuun.

VeeDee on julkaissut superhyvän joulubiisin ja yritän päästä manageriksi, jotta voisin julkaista biisin yksinoikeudella FB sivuillani. Pitäkää peukkuja fanit, että saisitte ensimmäisten joukossa kuulla tuoreen joulurallin. Sopimusneuvottelut ovat vielä kesken.

Hyvää viikonloppua kaikille kissoille ja ihmisille. Eläkää rennosti, mutta reippaasti.

T. Dali

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Dali kotitöissä

 Tsau kissat ja ihmiset! Dallura täällä.

Ollaan oltu friidun kanssa jo toista viikkoa kahdestaan ja puuhattu tosi paljon kaikkia arkisia asioita kimpassa. Kaikista isoin juttu oli kuitenkin se, että saalistin rantakivikosta rotan tai sitten se oli jättiläishiiri. Meillä ei ole kuvaa saaliista. Sen oli kyllä friidun mielestä pakko olla rotta, koska se oli hiireksi ihan liian iso. Friidu sai ihan hepulin, kun en päästänyt sitä irti suustani ja otus huusi ja rimpuili. Friidulla oli onneksi hansikkaat kädessä ja se sai rotan irroitettua ja heitettyä pois. Oli hengissä vielä. Friidu ilmoitti mulle painavin sanakääntein, että tämä ei todellakaan saa toistua.

Tässä klipissä keikun taas rantakivikolla, kuten joka ikinen aamu. Tutkin kaikki kivenkolot ja välillä käyn vähän kahlailemassa. Meillä oli tällä viikolla yksi upea ulkoilupäivä, melkein kesäkeli. Rannassa kävelijöistä tosi moni pysähtyy katselemaan touhujani ja käyn heitä usein häntä pystyssä moikkaamassa niin, että saavat ihailla kiiltävää turkkiani.


Me ollaan puuhattu kotona kaikenlaista. Olen auttanut friidua mm. siivoushommissa, vaatekaappien järjestelyssä ja jumppaamisessa.

Tämä on minun uusi lojumispaikkani,
peitän telkkarista tekstityksen aika hyvin, kun olen tässä.

Friidun vaatekaapeissa on todella toivomisen varaa järjestyksen suhteen. Jouduttiin vähän sumentamaan noita roikkuvia rytkyjä, kun ne eivät ole mikään silmän ilo, vaikka kaapista jotain poistokelpoista karsitiinkin. Kaapin ainoa silmänilo olen minä.

Aika surkeita rytkyjä roikkuu täällä, kaikki joko mustaa tai valkoista.

Etkö sä tuon enempää karsi noita lumppujasi???
Friidun työpöytäkin vaatisi järjestelyä. Sillä on näköjään jo kaksi yhden hinnalla kuponkeja
 joulubuffetteihin. Pääsenköhän mä sen kanssa vaikka Kulosaaren Casinolle?

Tässä laatikossa on aika vinkeä istua, näkee ja kuulee (huom korvat) hyvin, mitä friidu puuhaa.
En muista, olenko esitellyt tämän tähystyskoppini, joka minulle tehtiin stadin parvekkeelle. Täällä on sellainen iso, viisi metriä korkea parveke, jota ei voi lasittaa. Sen takia minua ei päästetä parvekkeelle yksin muuten kuin tähän pikkuiseen koppiin. Tykkään olla etenkin aamuisin täällä tiiraamassa pihan lintuja ja tänne hankittu kiipeilypuu kelpaa, vaikka se toinen, vuosi sitten ostettu iso puu olohuoneessa ei vieläkään kiinnosta.



Friidu kuvasi meidän joka-aamuista ulosmenorituaalia. Pyörin hississä aina samanlaiset ympyrät. Hissi on sisältä vaaleanvihreä, mikä tekee tästä videonpätkästä aika kalsean.



Lauantaina friidu menee kuulemma Messuhalliin, missä tapaa ainakin joitakin kissakamuista, kuten Kassun, Wenricon, Uccon ja Nebbin ja tietysti friidu myös tapaa heidän henkilöstöään. Minua ei tietenkään saa ottaa mukaan, kun en ole näytelykissa. Toivottavasti friidu saa otettua edes jotain kuvia kissakamuista, niin voin sitten ihailla niitä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.

T. Dali, kotitöissä täys kymppi


torstai 26. lokakuuta 2017

Hiiri suussa, melkein uinti ja rikkaimurille selkäsauna

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Oletteko olleet jo lumihangessa? Täällä stadissa on satanut räntää tai melkein vettä, joten en tänään ole päässyt ulos ollenkaan. Nyt tosin näyttää sade sakenevan ja jotain vetistä valkoista möhjöä kertyy maahan.

Olin viime viikolla viimeistä kertaa yötä mökillä ja saalistin kaksi hiirtä. Toistan: KAKSI hiirtä. Tässä todistusaineistona toinen hiiri, jonka vein saunan taakse. Friidu pyyhki heti perään rätillä mun suun ja suunnilleen ikenetkin ja tassut, koska se inhoaa hiiriä.


Tässä vielä pysäytyskuva, johon käskin friidun merkata hiiri selvästi, jotta sokeampikin (kuten Veeti, joka luulee hiiriä hyttyseksi) näkee:

Mun saalis on rinkulan sisällä
No, täällä stadissa ollaan ulkoiltu hienoissa keleissä ja melkein pulahdin uimaan. Näettekö, kuinka tyylikkäästi ravistan vedet pois takatassusta?



Tehtiin friidun kanssa tällainen huippujännittävä laatuelokuva kansainväliseen levitykseen ja Oscar -ehdokkaaksi. Päihitän vaarallisen rikkaimurin niin perusteellisesti, että siltä pää hajoaa. Tämä on väkivaltaisten kohtausten vuoksi K-16 elokuva . Yöunet menee varmasti, kun tämän katsoo. Popparit esiin ja leffa "DALIN HENKEÄSALPAAVA KAMPPAILU IMURIHIRVIÖN KANSSA"
pyörimään:


Olen muuten alkanut kuntoilla friidun kanssa tässä talvikauden kotikuntosalissa. Yksi ilta, kun se jumppasi jumppamatolla, hyökkäsin joka kerta, kun jalka nousi ilmaan ja kävelin muutaman kerran vatsan päältä vatsaliikkeiden aikana. 5,6 kg:n paino tehostaa kummasti liikettä.








Tämän kuntopyörän käytössä on vaan se ongelma, että mun takajalat ei yllä polkimille, joten kuntoilen tälleen istuen.

On taas pari päivää ollut vatsa aika löysällä. Kissojen maitohappobakteereistakaan ei ole apua. Me ei friidun kanssa oikein tiedetä, mikä minun vatsani sekoittaa. Friidu on pitänyt ruokavalion kutakuinkin samanlaisena viime ajat eikä näistä ruuista ole ennen vatsa seonnut. Tylsää, kun joutuu juoksemaan laatikolla kolmekin kertaa vuorokaudessa ja tietty aina aamuyöllä. Friidu sai pari päivää sitten myytyä ison kasan sellaisia ruokia, joista tiedettiin aiemmasta kokemuksesta, että vatsa sekoaa. No, paino ei ole pudonnut ja ruoka maistuu, joten ehkä tämä vähän päästä löysäilevä vatsa on vaan kestettävä.

Olen jo FB -sivuilla kertonutkin, että friidu sai lahjaksi Dali -sukat. Niissä on mun kuva ja mun tassujen kuvat. Ne on ihan superupeat. Tässä vielä kuva, jos joku ei ole nähnyt.

Päivin kutomat upeat sukat, mun kuva varressa!

Tulisi nyt kunon lumet, että pääsisi ulos. Tosin friidu hikoilee, koska sillä on ensi tiistaina vasta renkaiden vaihto. Siihen mennessä pitäisi tulla kesäkelit, muuten ei uskalla lähteä liikkeelle. Täältä yks amatööri aikoo taas lähteä lämpimiin vesiin sukeltelemaan ja me jäädään friidun kanssa kahdestaan kotoilemaan.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Tehkää lumiukkojen sijaan lumikissoja.

Terkut, Dali







perjantai 13. lokakuuta 2017

Latkin vettä ja häädän variksia

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Ihan ensiksi, katsokaa oikealla olevaa myynti-ilmoitusta. Myyn kutakuinkin uudenveroisen kuljetuskopan mallia Dog it Pet Voyager, mitat noin 55 cm pitkä, 35 cm leveä ja 30 cm korkea. Väri harmaa (vaikka kuvassa sinertävä). Kopassa on päällä kaksi säilytyslokeroa, toisessa on ruokakipot. Sain kesällä uuden kopan, joten tämä joutaa nyt kierrätykseen. Olen kulkenut tässä 5,5 kiloisena vielä, mutta korkeus ei enää riittänyt istuma-asennossa olemiseen. Koppa on laitettu myös kirppissivuille myyntiin.

Ja sitten asiaan. Toivottavasti olette päässeet nauttimaan kauniista perjantaipäivästä. Aurinko paistoi, vaikka oli kolmastoista päivä. Sitten viime kuulumisten olen ollut mökillä ja enimmäkseen stadissa. Vettä on satanut harva se päivä, mutta vain yhtenä päivänä ei voitu mennä friidun kanssa ollenkaan ulos. Silloinkin yritettiin, mutta tilanteen todettuani juoksin sateessa ja myrskyssä kylki kiinni talon seinässä toiselle ulko-ovelle ja halusin äkkiä sisälle. Hyvä, ettei nahka lähtenyt kyljestä, kun liimauduin seinään pysyäkseni kuivana. Muuten ollaan ulkoiltu pienessä sateessakin eikä haitannut. Tässä poikkeuksellisen kaunis aamuinen sää rannassa.

12 lokakuuta ja näin hienoa!

Viimeksi mökillä sain hiiren ja menin veneen alle leikkimään sen kanssa. Miesamatöörillä oli työ saada minut sieltä pois. Hiiri taisi lopulta selvitä hengissä - ainakaan minä en sitä syönyt. Sen sijaan jouduin syömään Axilur -matokuurin. Vatsa on ollut pariin otteeseen tosi löysällä ja friidu antoi kuurin varmuuden vuoksi, kunnes selvisi, että se onkin yksi uusi zooplussasta tilattu märkäruoka, josta massu meni ihan sekaisin. Niitä ruokia alkaa olla aika pitkä lista, mistä vatsa ei tykkää. Kaikki kalaruuat esimerkiksi. Friidu tuskailee, kun yrittää kokeilla jotain uusia ruokia ja  kirppikselle ne loput pakkaukset sitten päätyvät. No, viime aikoina olen syönyt broilerinsydämiä ja possunlihaakin. Mulle on huijattu kissojen maitohappobakteereja (jauhemaista) vatsan tasapainottamiseksi. En syö sitä ruokaa, mihin jauhetta on sekoitettu. Mutta, mutta ... ovela friidu keksi laittaa teelusikalliseen vaniljajäätelöä ne jauhot. Tykkään jätskistä ja tulin sitten syöneeksi ne.

Tuossa seuraavassa videossa näkyy aika hauskasti mun kieli, kun juon vettä Marimekon muovimukista. Joka aamu saan friidun vessassa kaksi pientä herkkutikkupalaa ja sen päälle juon aina vettä tuosta mukista. Olen aina friidun seurana, kun se menee vessaan.




Kyllä sisäkissallakin voi olla jännittäviä hetkiä. Yksi aamu parvekkeen kaiteelle tuli kaksi varista keikkumaan ja näin ne yläkerrasta. Juoksin hirveää vauhtia portaita alas säksättämään niille. Lensivät pois, mutta tulivat toisen kerran. Häädin ne taas. Kissa joutuu täällä tosissaan tekemään duunia. Varikset tulivat katselemaan, kun friidu oli laittanut juuri ryöppäämänsä kantarellit pakasterasioissa terassin pöydälle viilenemään. Varikset huomaavat heti, jos on vähääkään viitteitä ruuasta tai ruoka-astioista.


No, sadepäivät menee tietysti parhaiten nukkuessa. Tässä tyylinäyte olohuoneen pöydällä.

Krooh ... krooh

Otan rennosti, ottakaa tekin.

Oliko pakko herättää? Ramasee niin perhanasti.

Loppuun tällainen hillitty potretti, mistä jokainen näkee, että osaan olla myös cool.

Dali the Cool
Oikein mahdottoman mukavaa viikonloppua kaikille. T. Dali