lauantai 31. joulukuuta 2016

Tsau! Dali täällä.

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi vaihtuu ja on aika koota loppumassa olevan vuoden highlightit, joista tietysti aivan kaikista tärkein oli se päivä, milloin synnyin eli 6.3.2016. Virallinen nimeni on Coventry's Petrus ja Vanhempani ovat Coventry's Lily-Rose ja Coventry's Gawayne. Kuvan on syntymäpäivänä ottanut kasvattaja Satu Petäjä.
Me suklaat ollaan keskellä. Olisinkohan minä tuo vasemmanpuoleinen ja isoveli Patrick oikealla? Primrose ja Pumpuli on systereitä.
No, sitten seuraava tärkeä tapahtuma oli, kun muutin kesäkuussa (2.6.) Mansesta Hesaan amatöörien huusholliin ja siitä se show vasta alkoikin, kun jouduin kouluttamaan niitä A:sta Ö:hön.

Aika nopeasti hiffasin, että niillä on sellainen kiva kaide, jonka päällä saatoin keikkua 3,5 metrin korkeudessa.

Kuva otettu 3.6., kun olin ollut jo yhden päivän uudessa kodissa. Tässä annan ensimmäisiä käskyjä.

Meni vain viikko perehtyä paikkoihin ja täällä sitä sitten keikutaan!
Olen muuttoni jälkeen oppinut mm. autossa matkustamisen, häkissä matkustamisen ja kantorepussa kulkemisen, mökkeilyn, ulkotarhan, pellettivessan, valjasulkoilun kaikissa keleissä, puihin kiipeämisen, lintujen jahtaamisen, veden juomisen hanasta, turkkini imuroinnin ja harjaamisen ja hampaiden harjauksen (vaihtelevasti). Kynnet annan leikata, jos en ole kauhean villillä päällä. Amatöörit ymmärtävät puhettani jo aika hyvin. Ainakin nämä käskyt menee jakeluun: nouskaa NYT ylös, haluan parempaa ruokaa, leikitään, haluan ulos, pelletit eivät ole laatikossa oikeassa järjestyksessä, laserhiiri esiin. Yhtä asiaa vain en ole oppinut ja se on uusi kiipeilypuu, johon en mene.

Heinäkuussa mökkiulkoilujen tai kaupungissa puistoulkoilujen seurauksena minulla ja friiduamatöörillä oli punkit kiinni ja friidu sai omastaan borrelioosin ja jättiläismäisen antibioottikuurin.

Syyskuussa eläinlääkäri leikkasi tavaraa pois hännän alta. Syyskuussa olin myös ensimmäistä kertaa hoidossa kaksi viikkoa ja lokakuussa taas uudestaan. Hyvin meni, mutta kotiin oli kiva päästä. Syksyllä minulle alettiin antaa ruuaksi broilerinsydämiä ja possunsuikaleita märkä- ja kuivaruuan ohella. Olenkin kasvanut melkoiseksi kolliksi. Paino on jo 4,8 kg ja nykyisin syön hyvällä ruokahalulla, kun friidu on vihdoinkin tajunnut, mitä Zooplussasta tilattua ruokaa minulle ei ainakaan kannata yrittää syöttää. Marras- ja joulukuussa ollaan oltu kotona ja käyty vain pari kertaa päiväseltään mökillä.

Olen päässyt hoidossaolojaksoja ja muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta joka päivä ulos valjaissa. Alan siinä yhdeksän maissa joka aamu naukua ulos. Friidu yrittää selittää, että naukumalla sinne ei pääse, mutta olenpahan päässyt! Pärjään jo suht hyvin, kun koiria kulkee läheltä.


Minulla on omat Facebook sivut @dalithesurrealcat. FB:ssä on kivoja kissakavereita, kuten Patrick -broidi, Sulo, Ile, Elmeri ja Veeti, jonka jouluvideo oli hervoton. Sääli, että sitä ei pysty täällä näyttämään. Viime aikojen postauksista Facebookissa (kissojen hammasongelmat ja niistä aiheutuneet jättiläismäiset hammaslääkärilaskut) friiduamatööri on tajunnut, että minun hampaat pitää harjata jatkossakin päivittäin ja lisäksi ikenien kunto tarkastaa säännöllisesti. Sepä vasta mukavaa, sanon minä.😀

Tässä vielä pieni klippi uudesta päivittäisestä harrastuksestani.


Ja sokerina pohjalla. Patrick -veljeni tuli kylään tänään. Tapaaminen sujui mallikkaasti, vaikka ihan lähikontaktia ei otettukaan. Viimeksi on tavattu Coventry's kissalassa keväällä.

Isobroidi Patrick ja minä


Toivotan kaikille kissoille Leppoisaa Tulevaa Vuotta 2017 eli käytännössä herkullista ruokaa, kivoja leluja, paljon seikkailuja, terveyttä ja ehjiä hampaita. Kissojen henkilökunnille myös Hyvää Vuotta 2017!

T. Dali, pysykää kanavalla





keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Talvipäivä mökillä

Tsau! Dali täällä.

Pääsin tänään mökille käymään. Oli niin upea keli ja sain ulkoilla valjaissa ja tarkastaa ulkotarhan ja mennä sinne monta kertaa. Edestakainen automatkakin meni sutjakkaasti, kun nukuin koko ajan. Pääsin rannasta tallustelemaan vähän matkaa jäälle. En ole ikinä ennen ollut jäällä ja oli se aika outoa. Mutta, mutta, ei yhtään lintua eikä mitään eläinperäistä liikettä missään! Kaupungissa pihalla on aina 100 lintua vähintään. Laitan nyt aika monta aurinkoista kuvaa reissustani, kun oli niin kiva päivä.  Ensiksi ulkotarhan tarkastus. Onneksi se oli priimakunnossa. Sain juosta sisälle ja ulos edestakaisin koko sen ajan, mikä oltiin mökillä. Lunta siellä ei oikeastaan ollut, mutta pientä kuuraa maassa ja jään päällä.


Mihinkäs se vesi on tuolta järvestä hävinnyt?

Ei linnun lintua!?

No, voi sitä täällä muuten vaan istuskella sitten.

Kissan viikset!
Ja sitten lähdettiin lenkille. Ensiksi rantaan ja jäälle. Aurinko oli aika matalalla.
Aika vähän lunta

Omituista vettä ja per...n liukasta.



Katsokaa nyt, mun varjo näyttää biisonilta!!! Ja FB:ssä kissakamut kehtaa haukkua ruippapehvaksi vauveliksi.
En toivota vielä hyvää uutta vuotta, pysykää kanavalla! T. Dali, ulkoilija

perjantai 23. joulukuuta 2016

Ensimmäinen toisenlainen joulu

Tsau! Dali täällä. Leppoisaa Joulua kaikki kissat ja teidän henkilöstönne!

Tästä kuvasta tykättiin eniten FB sivuillani (@dalithesurrealcat). Kiitos tykkääjille.

Tämä on minun ensimmäinen jouluni ja pahoin pelkään, että en saa täällä amatöörien huushollissa mitään käsitystä koko joulusta. Nämä kun eivät ole mitään jouluihmisiä. Ei tule joulukuusta eikä joulukoristeita. Friiduamatööri ei tykkää kotonaan joulunpunaisesta väristä  eikä joulukoristeista. Lisäksi hän on niin siisteysintoilija, että variseva kuusi on kauhistus. Eivät kuulemma tänäkään jouluna syö jouluruokia lanttulaatikkoa lukuunottamatta. Laittavat mieluummin muuta ruokaa. Minulle on kuitenkin luvassa tavanomaista parempia herkkuja. Odotan saavani ainakin katkarapuja.

Joululahjoja nämä amatöörit eivät ole ostaneet toisilleen koskaan, koska kumpikin haluaa ostaa vähät tarvitsemansa kamat harkiten ja ihan itse. He eivät ylipäätään osta joululahjoja ystävilleen ja tuttavilleen, koska tarpeettomien tavaroiden antaminen ihmisille, jotka jo hukkuvat tavaroihin, ei taida tuoda jouluiloa - niinpä he itsekään eivät enää saa lahjatavaroita, jotka jouduttaisiin joulun jälkeen myymään kirppiksellä. Joidenkin ystävien kanssa he menevät  joulun alla syömään jouluruokia ja vaihtamaan kuulumisia. Tavaroiden ostamisen sijaan amatöörit laittavat rahaa parin erityiskohteen lisäksi Pelastusarmeijan joulupataan, koska heillä on se käsitys, että rahoista iso osa menee ei hallintokuluihin vaan todelliseen tarpeeseen ja kotimaan avun tarvitsijoille.

Taiteesta kiinnostuneena kissana katselin tässä yksi ilta amatöörien kanssa Teemalta taideohjelmaa Mona Lisan arvoitus. Siinä yritettiin todistaa, että Leonardo olisi maalannut useita versioita Mona Lisasta. Aika mielenkiintoista. No, myönnetään, katsoin myös yhtä luonto-ohjelmaa, jossa oli kotkia ja variksia.




Ja sitten se vatsatauti. Jouduin käymään alkuviikolla neljä kertaa laatikolla parin tunnin sisällä, vatsa ihan sekaisin. Friidu väittää, että sain jotain pöpöjä, kun kaivoin rannassa kaislikosta vanhan linnunpesän esille ennen kuin friidu ehti estää. En usko. Vatsatauti on pikemminkin tullut siitä, että minulle ei anneta tarpeeksi possunsuikaleita, mitä söisin rajattomat määrät. Vatsa on nyt parempi, mutta ei vielä ihan normaali. Friidu vaanii kuin haukka vessassakäyntejäni. Rasittavaa. Minut huijataan koko ajan juomaan vettä, kun se on kuulemma vatsatautiselle välttämätöntä. Friidu teki köyhän kissan robofisut ja siinä sohiessani vartin verran tulin juoneeksi aika paljon vettä. Oheisesta pikku klipistä näette, mistä on kyse. Kuulin, että friidu on tilannut jostakin Wishistä oikeat robofisut, mutta kestää kuukauden ennen kuin ne tulee.



Kiipeilypuun statuksessa ei muutosta. Siihen laitettiin joulukoristeita siinä toivossa, että kiinnostuisin. Ei kiinnosta!

Yhtenä päivänä täälläkin oli maa valkoinen. Tykkään lumesta. Alla klipit koiran kohtaamisesta ja jäisellä rannalla seikkailusta.



Eipä tässä tällä erää muuta kuin Hyvää Joulua Hyvät Kissat. Älkää syökö joulukukkia eikä lahjapapereita, ne eivät ole terveellisiä. Lahjanarujen nielemistäkään en suosittele. FB:ssä olen jo nauranut monta kuusen kaatumista, jatkakaa samaan malliin, niin minäkin joulukuusta vailla oleva saan iloita.

T. Dali, tonttukissa


torstai 15. joulukuuta 2016

Tsau! Dali täällä

Jos tykkäät, voit käydä peukuttamassa
Nyt olis aika tärkeä juttu. Nimittäin pitäisi voittaa tuo Royal Caninin kilpailu, että saisi vuoden safkat tai edes kuukauden safkat, koska amatöörit eivät anna mun saalistaa lintuja eikä hiiriä. Tiedossa on nälkävuosi ellei voittoa tule. Osallistuin kisaan tällä kuvalla ja jos tykkäätte, käykää äänestämässä. Yhden äänen per päivä saa antaa. RC:n sivut ovat aika kelvottomat, koska mun kuvaa joutuu etsimään satojen kuvien joukosta. Se on aika loppupäässä. Näyttäisi siltä (ei ole varmaa), että menemällä minun FB -sivuilla (@dalithesurrealcat) olevasta linkistä , kuvani tulee heti esille ja sitä voi peukuttaa siinä.

http://www.kissanvuosi.fi/kuvakisa/?kuva=491



Dali, the Pin-up!
Arvatkaa mitä? Minusta on tullut pin-up boy! Olen Brittikissakalenterin 2017 helmikuun komistus! Brittikissakalenteri on osa Brittiposti -lehden numeroa 4.

Brittiposti ilmestyy muutaman kerran vuodessa. Lehden saa, kun liittyy Suomen Brittikissat Ry:n jäseneksi (www.brittikissat.fi). Kannattaa liittyä.

Uuden kiipeilypuun status ennallaan. Amatöörit purkivat puun ja laittoivat sen pariksi vuorokaudeksi pakkaseen tuulettumaan, koska FB:n brittikissasivuilta saatiin vinkki, että puussa saattaa olla joku haju, joka ei minua miellytä. No, puu tuotiin kieltämättä raikastuneena takaisin, mutta ei se kyllä kiinnosta yhtään. Tuossa kuvassa minut on nostettu puuhun ja just sattui tulemaan pari tinttiä parvekkeelle, niin viivyin peräti 10 minuuttia tuolla yläpedillä - ja sitten pois. Sen jälkeen en ole puussa käynyt.


Friidu on muuttanut ruokavaliotani niin, että saan joka päivä about 150 grammaa lihaa (possunlihaa tai broilerinsydämiä), yhden purkin/pussin märkäruokaa ja raksuja. Tarvittaessa märkäruokaa saa lisää, mutta yleensä nirsoilen niiden kanssa. Jos nirsoilen tosi paljon, saan palkkioksi enemmän lihaa. Lihatarjoilun syön aina salamana ja nuolen kupin kiiltäväksi.

Amatöörit lähtivät taas kerran lenkille ja kaupungille. Olin syönyt aamulla ja pitkän ulkolenkin jälkeen vaikka kuinka paljon . Silti pääsi vähän nälkä yllättämään ja piti syödä miesamatöörin lentokonetohvelit. Koska mulle on sanottu, että kaikki ruoka syödään ruokakupista eikä mitään makupaloja tiputella mistään keittiön pöydiltä, piti hirveällä työllä raahata ne tohvelit kaapista ensiksi tuonne bistron ruokapaikalle. Tänne tarvittaisiin yks anneberner purkamaan tätä amatöörien normiviidakkoa, niin omituisia juttuja noista turhista säännöistä syntyy. Noi reiät sit on mun hampaanjälkiä, heh.

Kun kerran on käsketty syödä kaikki ruoka ruokapaikalla...
Tässä ihan pieni otos mustarastaan jahtaamisesta. Meidän pihalla on oikeasti satoja lintuja ja käyn jahtaamassa niitä joka päivä. Linnut ovat liian kesyjä friiduamatöörin mielestä ja friidu pelkääkin koko ajan, että ei ole tarpeeksi valpas ja saan vielä jonkun saaliiksi.


Tästä eteenpäin laitan tuunattuja joulukuviani näytille. Joulun alla kaikki esitellään mun FB sivuilla (@dalithesurrealcat) vielä kootusti. Tämä kuva otettiin kännykällä tänään ja käskin friidun tehdä siitä vähän sellaista vanhanajan blingblingiä.

Mahtipontinen, eikö olekin?
Voikaa paksusti (näin joulun alla). Ainakin friidu on popsinut kaksi joulubuffettia ja voi jo nyt liian paksusti.

T. Dali, kesät talvet samat safkat

lauantai 10. joulukuuta 2016

Uuden kiipeilypuun status ja muut viikon highlightit

Tsau! Dali täällä.

Amatöörit myivät 19.11. vanhan kiipeilypuun, koska olivat ostaneet uuden. Siellä se amatöörien mielestä hieno, uusi puu nököttää nurkassa vahvasti seinään pultattuna. En ole kertaakaan mennyt siihen vapaaehtoisesti. Hyppään heti pois, kun minut nostetaan siihen. Millään leluilla minua ei ole saatu huijattua puuhun. Jos on laitettu herkkupalaa tasoille, olen käynyt syömässä ne ja äkkiä pois. Amatöörit ei tajua, mikä puussa on vikana enkä osaa sitä heille kertoa. En vaan tykkää siitä yhtään. Tasoihin ja pylvääseen on pariinkin kertaan suihkutettu kissanminttua, mutta en silti halua mennä niille minuutiksikaan. Voisiko joku kertoa amatööreille, että puu pitää panna kierrätykseen tai myydä ja tuoda jotain muuta tilalle. En tosin osaa antaa sen tarkempaa kuvausta, mikä minulle kelpaisi.

Tyhjä kiipeilypuu odottaa Dalia

Minut punnittiin viimeisen kerran keittiövaa'alla, jonka rajat alkavat tulla vastaan. Painoin 4,6 kg. Sen jälkeen punnittiin kassissa matkalaukkuvaa'alla ja tuli grammalleen sama tulos. Jatkossa joudun olemaan sitten kassissa punnittavana. No, on se ainakin iso kassi eikä ihan niin nöyryyttävä kuin tuo pieneen pahvilaatikkoon tunkeminen.

Tämä touhu tuli tiensä päähän, jatkossa punnitaan matkalaukkuvaa'alla
Mun kaikista paras lelu on rapiseva tunneli. Mulla onkin niitä nyt kaksi, kun friidu oli niin fiksu, että tilasi Zooplussasta toisen, kun huomasi, että tykkään. Niistä saa toooosi pitkän tunnelin, kun laitetaan peräkkäin. Haen jomman kumman amatöörin ainakin 10 kertaa päivässä leikkimään tunnelileikkiä. Välillä haen friidun yläkerrasta ja komennan kovalla äänellä tunnelin viereen, mutta sitten minä vain makoilen ja katselen kiinnostuneena, kun amatööri huiskii huiskalla tunnelin aukoista.

Paras lelu koskaan

Toi pallo pilaa koko tunnelin
Seuraava kuva on oikeastaan isopeffa Veetille (brittikissa, jota fanitan ja jolla on ison peffan lisäksi liian iso ego). Siitä voi nähdä, että vaikka olenkin vielä vähän ruippapeffa, mulla on iso vatsanahka kuitenkin. Kunnon brittikollin tunnistaa siitä, että vatsanahassa on kasvun varaa. Mulla on muuten aito minkinnahka leluna. Pieksen ja puren sitä välillä. Se on friidun vanha virheostos - joku pääpanta.


Friidu on tosi pinko. Minulle on ostettu lasten paristokäyttöinen hammasharja, jossa on superpehmeä harjaosa. Joka ilta mun hampaat pestään kissojen hammastahnalla. Friidun mielestä homma sujuu vaihtelevan välttävästi vielä, mutta kehitystä tapahtuu. Ehkä sen hammasharjan voi joku kaunis päivä laittaa pyörimäänkin. Annan kyllä friidun pestä ainakin kulmahampaat ja vähän muitakin, mutta syön hammastahnan salamavauhtia joka kerta. Se maistuu hyvälle. Jos tulee kariesta tai hammskiveä, sen poistaminen on kuulemma kamala juttu. Nukutetaan ja sitten tulee kaikenlaiset lääkkeet päälle. Jos kariesta ja hammaskiveä ei poisteta, tulee ientulehdukset ja hampaat irtoaa. Sama homma siis kuin ihmisillä. Friidu oli ostanut sormiharjan, kun netissä oli vinkattu, että sellaisen kanssa kannattaa aloittaa. No, siitä ei tosiaankaan tullut mitään. Kömpelö ja liian iso muovimöykky.

Tästä tulikin mieleen Hesarin Torstai -liitteen juttu "Kissakin ansaitsee koulutusta - miten teet elämästäsi helpompaa kissan kanssa". Tässä linkki juttuun (voi olla, että aukeaa vain Hesarin tilaajille):

http://www.hs.fi/elama/art-2000004890178.html

Anyway, Hesarin juttu alkoi näin: "Eikö olisikin ihanaa, jos kissasi antaisi leikata kyntensä ja harjata turkkinsa, menisi protestoimatta kantokoppaansa ja tietäisi, ettei saa olla pöydällä?". Amatöörit olivat aika tohkeissaan ja sain paljon paijauksia, koska minun kanssani kaikki tuo on aina hoitunut - ja paljon muutakin (kuten valjasulkoilu, hampaiden pesu, turkin imurointi). Ja yks olennainen pointti: MINÄ olen kouluttanut amatöörit eikä päinvastoin.

Olen avannut joulukalenterin luukkuja ahkerasti. Juoksen heti paikalle, kun kuulen, että kalenteri otetaan esille.



Mukavaa viikonloppua ja joulun odottelua, kissat ja henkilöstöt!


T. Dali, koulutus hallinnassa

tiistai 6. joulukuuta 2016

Dalin pikakommentit Linnan juhlista


Tsau! Dali täällä.

Vielä on Suomen 99. itsenäisyyspäivää reilu tunti jäljellä. Tärkeä päivä ja näinä levottomina aikoina erityisen tärkeä. Amatöörit olivat päivällä konsertissa Temppeliaukion kirkossa, mutta muuten ollaan kotoiltu. Täytin tänään 9 kuukautta ja olen saanut aika paljon herkkuja ja katkarapuja, mutta en mitään tavaraa. Olin ulkona 40 minuuttia kovassa pakkasessa ja sain siitä hirveästi virtaa juosta ympäri kämppää. Amatöörit yrittävät opettaa  minut pois liiaksi käyneestä puremistavastani, mutta tänään oli hyvä päivä. Ehdin puraista parikin kertaa friidun kättä.

Katselin jonkin aikaa Linnan juhlia, mutta kyllästyin aika nopeasti. Kauniita pukuja oli naisilla paljon. Kummallisia ylilyöntejä myös näkyi, kuten punaiset korkkarit -pariskunta ja erään tulevan pääjohtajan vaimon syvä, melkein lattiaan ulottuva kaula-aukko. Siitä ei tosiaankaan näkynyt mitään nuorta kollia kiinnostavaa. Ja sitten oli tavanomainen määrä niitä kutsuvieraita, joiden puvut näyttivät siltä, että koko kangaspakka oli vain kiedottu ympärille. Mutta Jenni Haukio oli huipputyylikäs, kuten aina.

Valitsin nämä kuvat, jotka kissan kannalta olivat kiinnostavimmat:





Terveisin Dali, muotiguru

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tulipa ulkoiltua! Upea pakkassää.

Alkumatka repussa
 Tsau! Dali täällä.

Olipa rapsakka ulkoilu tänään aamupäivällä. Ensiksi vietiin repussa miesamatöörin selässä vähän matkaa ennen kuin pääsin omin jaloin tassuttelemaan jäisessä maassa. Upea keli, mutta aika kylmä (miinus 9 astetta). Rannassa oli tosi hienoa. Friiduamatööri haluaa ihan väkisin tämän kuvan jäisistä kaisloista mukaan, vaikka periaate on, että vain minä esiinnyn joka kuvassa.
Jäiset kaislat, minä puutun kuvasta.
Ulkoiltiin siellä sun täällä ja välillä minua kannettiin, kun en suostunut kävelemään haluttuun suuntaan.

Pieni neuvottelu, mihin suuntaan mennään.
Sitten tulikin kiva yllätys. Vastaan tuli alueella asuva naishenkilö, joka tiedusteli, olenko Dali. Kertoi lukeneensa blogiani ja heti tunnistaneensa minut. Olen siis kuuluisa! Mukavan naisen kotiin muuttaa kuulemma pian kissa. Tarhan kohdalla lapset ryntäsivät katsomaan minua ja kun lähdettiin jatkamaan matkaa, yhdeltä taaperolta pääsi itku.

Alan tosiaan kyllästyä Arabianrannan kottaraisiin ja tintteihin, kun en kerran saa ottaa niitä kiinni. Näyttää siltä, että ne vain kiusaavat minua, vaikka vaanin niitä ja pidän vaarallista ja uhkaavaa jäkätystä. Nytkin iso parvi lintuja oikein kokoontumalla kokoontui siihen puuhun, minkä alla jäkätin. Toissapäivänä yksi kottarainen kakkasi hännälleni, kun olin suorittamassa hurjaa vaanimistehtävää puun alla.

Lintuja ilmestyi koko ajan lisää oksille...
Sitten jo tavaksi tullut opastettu taidekierros. Tällä kertaa Chiaki Kobinatan musta graniittiveistos, joka viittaa Suomen maanpinnan muotoihin. En tykännyt. Liian liukas pinta kissalle.
























Ja lopulta monien vaiheiden jälkeen palattiin omalle pihalle. En yleensä suostu vapaaehtoisesti tulemaan ulkoa sisälle eli haraan vastaan. Olen keksinyt sellaisen kliffan jutun, että kun friiduamatööri lopulta nostaa minut syliin ja kantaa kohti ulko-ovea, kiipeän hänen niskaansa ja vapaamatkustan loppumatkan siellä kunnes kotiovi aukeaa.
Hissillä ylös punaposkisen friidun niskassa  :)
Sen verran rankka pakkaslenkki tehtiin tällä kertaa, että söin ensiksi kuin susi ja sitten retkahdin rakkaaseen lavuaariin, jossa nukuin kuusi tuntia - aina ilta seitsemään asti. Amatöörit kävivät välillä katsomassa, olenko hengissä.

Nukuin tässä yli kuusi tuntia!
Mukavaa alkavaa viikkoa ja itsenäisyyspäivän juhlintaa. Friidu aikoo katsoa kanssani linnan juhlat. Palataan niihin sitten täällä blogissa tarkemmin. Pysykää linjalla.

T. Dali, itsenäisyyspäivänä täytän 9 kk (4,7 kg)

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Tsau kissakamut ja henkilöstö! Dali täällä. Leppoisaa joulukuun alkamista kaikille.

Sain avata joulukalenterin ensimmäisen luukun tänään. Ei auennut ihan helpolla, mutta vaivan palkaksi tipahti herkkuja.



Laadin parhaillaan joulupukille lahjalistaa ja ainakin vanhan kiipeilypuun palauttaminen nurkkaan on korkeassa prioriteetissa. Uuteen en kiipeä!

Olen päässyt joka päivä ulos lenkille ja lintuja vaanimaan. En pelkää enää ihan kaikkia koiria.

Mukavaa joulun odotusta!

T. Dali,

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Dali kissa ei ymmärrä, mitä Sipilä ja Orpo lausuvat nyt Hesarissa

Tsau! Dali täällä

Ihmettelen tässä, miten tällainen fiksukaan kissa voi Suomen taloustilanteesta mitään ymmärtää saati sitten omaa tulevaisuuttaan suunnitella. Luettiin friiduamatöörin kanssa eilen ja tänään (kuten aina) Hesari ja meiltä meni kahvit friidulta ja kissaraksut minulta väärään kurkkuun. Kun Suomessa kaksi keskeistä päättäjää, pääministeri ja valtiovarainministeri antavat tällaisia lausuntoja, joutuu kissa pohtimaan, tuleeko sinne kuppiin tulevaisuudessa ruokaa ollenkaan. Kissana toivoisi, että pääministeri ja valtiovarainministeri olisivat sisäistäneet toimenkuvansa vähän laajemmin ja yhteistyökykyisemmin.

T. Dali, politiikkaa on seurattava vaikka äänioikeus kissalta puuttuukin (osaan toki naukua ja mouruta!)


HS26.11.2016 Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) mukaan hallitus voi joutua tekemään keväällä 1–2 miljardin euron lisäleikkaukset julkiseen talouteen. ”Sipilä tietää hyvin tarkkaan talouden luvut. Hän haluaa luoda uskoa ja toivoa. Minä katson asiaa julkisen talouden kestävyyden kannalta. Siellä ei näy, että käänne olisi tapahtunut.”

HS 27.11.2016 Pääministeri Juha Sipilän (kesk) mukaan Suomen ei tarvitse tehdä valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) kaavailemia uusia leikkauksia.

Sipilän mukaan Orpon tehtävä valtiovarainministerinä velvoittaa puhumaan mahdollisista uhkakuvista.

Politiikkaa seurattava yhtä tarkasti kuin ruokakupin sisältöä

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kylppäri ja vessa - ensisijaisesti minun reviiriäni

Tsau! Dali täällä.

Riehakasta tai hyggeilypainotteista viikonloppua kissakamuille henkilöstöineen ja kaikille muillekin. Teema tällä kertaa: kylppärin ja vessan valtaus. Olisi kiva kuulla kommenteissa, onko teillä, hyvät kissakamut, samantapaista meininkiä.

Kilpailemme friiduamatöörin kanssa yläkerran pienestä vessasta, koska se on minun nukkumapaikkani ja joka tapauksessa olen siellä aina friidun seurana. Friidu tuskailee, koska joutuu kuivaamaan lavuaarin joka käytön jälkeen, jotta en kastele tassujani siinä ja sen jälkeen juokse ympäri kämppää märillä tassuilla. Minä tietysti tungen lavuaariin joka kerta, kun hana avataan. Friidu on joutunut korjaamaan kaikki tarvikkeensa vessan tasolta, koska ne eivät enää mahdu siihen. Minä kun makoilen koko pituudeltani katselemassa, kun friidu laittaa hiuksiaan ja meikkiä naamaan.

Friidun purtiloille ei ole enää tilaa...

Friidun hius tipahti kihartimesta otsalleni

Juon yleensä aamuisin hanasta vettä (alla videoklipissä näyte).


Yövyn lavuaarissa tuonne kolmeen, neljään aamuyöllä, jonka jälkeen siirryn makkariin nukkumaan ja valmistelemaan henkilöstön herättämistä klo 7-7:30. Minulla on ainakin 20 nukkumapaikkaa, mutta lavuaari on paras.

Nukun tässä joka yö ja välillä päikkäritkin
Kun friidu menee suihkuun, seuraan lasisärmin takaa ja sohin vettä. Minut joudutaan kuivaamaan kauttaaltaan aina ennen kuin pääsen suihkutilasta ulos.

Tämä on jo vanha kuva tarkkailupaikastani suihkussa

Seuraavissa kuvissa on yksityiskohtainen opastus, millä kaikilla tavoilla (miesamatöörin käytössä olevan) kylppärin suihkun voi blokata. Minut tosin siirretään pois tieltä oven ulkopuolelle naukumaan.

Nurkanvaltaus, hännän ja jalkojen asento tärkeä

Kaarimalli suihkutilan blokkaukseen

Tästä asennosta on hyvä ottaa jaloilla kiihdytys, jos tulee kiire poistua paikalta

Ja tietysti, jos vessan kansi jää auki, molskahdan hetkessä pyttyyn. Olen jo kaksi kertaa tipahtanut vessanpyttyyn - ne ainoat kerrat, kun kansi on unohtunut auki. Niistä noloista tilanteista ei onneksi ole kuvia.

Olen päässyt käymään päiväkeikalle mökillä ja joka päivä ollaan oltu friidun kanssa valjasulkoilemassa. Lintuja on bongattu ja koiria, joihin alan vähän jo tottua (ainakin itseäni pienempiin).

Vedessä kilisee jäähileitä!

Etsi kuvasta kissa... tässä meidän kaupunkiulkoiluamme
Ja sitten lopuksi vielä viikonlopun kunniaksi herkkukuvia. Slurp! Amatöörit hakevat minulle broilerinsydämiä Hakaniemen Hallista.

NAM, NAM!

Hovihankkijat

Viettäkääpä oikein leppoisa viikonloppu! Odottelen kommenttejanne ja runsaasti hyviä vinkkejä kylppäritoimintaan.

T. Dali, monialainen vesipeto