tiistai 15. elokuuta 2017

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä!

Meillä on ollut niin kiirettä viime aikoina, että ei ehditty friidun kanssa päivittää blogia. Oltiin viikko mökillä, mutta maanantaina, kun tuli kesäkelit, amatöörit pakkasivat kamat ja minut autoon ja lähdettiin stadiin. Olen aina ollut sitä mieltä, että nämä ei kulje ihan täysillä ja tämä kyllä todistaa sen. On kuulemma jotain menoja ja friidu sanoi menevänsä lälläriin ja rönkkeniin, tai jotain sinne päin. En tiedä, mitä ne ovat.

Niin, siis mökillä olen ollut joka päivä melkein koko ajan ulkona. Tarhassa tietysti, mutta myös 20 metrin narun päässä aina, kun amatöörit istuvat terassikahvilla ja voivat vahtia ja tietty se päivittäinen tunti talutinulkoilussa. No, lukekaa blogin lopusta, millaiseen kiipeliin jouduin. Laitan sen sinne loppuun, että Veeti ja muut neidit voivat keskeyttää lukemisen ennen kuin menee liian jännäksi.

Amatöörien aamukahviterde sijaitsee tuolla nurmikolla

Pääsen narun päähän seikkailemaan aamukahvittelun ajaksi

Melkein astuin rantakäärmeen päälle. Se oli kerällä ihan liikkumatta enkä edes huomannut sitä, mutta friidu huomasi ja nappasi minut salamana syliin. Olen ollut läträämässä rannassa joka päivä, mutta veneeseen minua ei ole vielä otettu. Amatöörit ei tosin paljoakaan veneile.

Juon isosta kupista :)

Tämä on mun oma laituri

Tällä tavalla keikkuisin veneessä, jos minut vesille päästettäisiin

Olikohan tuolla kala? Ohhoh, vatsareppu näkyy aika pahasti.
Jahtaan sudareita ja perhosia. Friidu onnistui saamaan loikkimisesta muutaman huonolaatuisen kuvan. Sikäli nolot kuvat, että en edes saanut perhosta kiinni.

Ei muuta kuin loikkaan vaan ja se on siinä.

Hyvä yritys. Katsokaa, miten trimmattu vatsareppu tässä kuvassa!

Sinne meni, ens kerralla parempi tuuri

Yhtenä päivänä oltiin friidun kanssa taas synkässä kuusimetsässä. Siellä oli vaikka mitä hajuja, joita en ollut ennen haistellut. Ihan kuin olisi ollut supikoiran jätöksiäkin - niitä en saanut tietenkään haistella.
Viittiks Veeti vilkaista, millainen HÄNTÄ!

Onkohan toi valkohäntäpeura, joka rytisee tuolla kauempana?

Olen ruvennut vaanimaan ulkoilun yhteydessä. Asetun vaikka kuinka pitkäksi aikaa odottamaan, että saalis tulee näkyville. Friidu on hiukan kyllästynyt seisoskeluun, mutta koska olen kissa, minun kuuluu vaania. Tässä muutamia vaanimiskuvia, joita friidu on aikansa kuluksi ottanut.

Jotain tuolla risahti!

Ja tuolla kans!

Täältä korkean kiven päältä näkee hyvin saaliit.

No niin Veeti ja muut herkkäsielut, nyt kannattaa mennä unilelun kanssa nukkumaan, koska varsinainen blogin jytky tulee tässä. Jouduin nimittäin aika pahaan kiipeliin, kun olin rannassa narun päässä. Friidu kertoi, että oli lähtenyt viemään kahviastiat mökkiin ja miesamatööri jäi rantaan lueskelemaan ja vahtimaan minua. Friidun tarkoitus oli tulla seuraavaksi hakemaan minut sisälle. Friidu sanoi, että vilkaisi keittiöstä rantaan päin ja näki yhtäkkiä, että jättiläismäinen ruskea orava kipittää tuhatta ja sataa kohti tosi korkean katajan latvaa....orava?...jättiläismäinen?... APUA, se on Dali! Friidu huusi terassilta rantaan miesamatöörille, mutta kovan tuulen takia tämä ei kuullut. Sitten kamera käteen terassin pöydältä ja kipeän polven kanssa kauheaa vauhtia alas. Sen jälkeen miesamatööri sai jalat alleen. Hän kävi hakemassa rukkaset ja pitkähihaiset ja pitkälahkeiset vaatteet ja pisimmät tikkaat, mitä löytyy. Olin siinä vaiheessa kieputellut itseni jo aika monen katajanoksan ympäri, kun yritin keksiä, miten pääsisin alas. Onneksi naru kuitenkin antoi perään vielä sujuvasti. Huomasin, että oksistossa on ihan mukava loikoilla ja kävin välillä pitkäkseni ihmettelemään, mitä ne kaksi siellä alhaalla kohkaavat. Miesamatööri kiipesi tikkailla piikkiseen katajaan ja nappasi minusta kiinni ja irroitti narun ja toi alemmas, missä friidu otti minut syliin, halaili ja pussaili ja kantoi mökkiin. En vastustellut, oli vähän säikähtänyt olo ja friidun sylissä tuntui kivalta. Puoli tuntia minua putsattiin roskista ja sitten sain herkkuja. Sen pituinen se seikkailu. Amatöörit ovat vahtineet sen jälkeen naru-ulkoilut suunnilleen vieressä, mutta sitä puuhaa ei ainakaan vielä minulta kokonaan kielletty. Friidu sanoi, että jos kerrankin kiipeän narun kanssa korkealle puuhun, loppuu sen sortin ulkoilu siihen paikkaan ja sitten vain taluttimessa mennään.

Kukkuu!

Kattookaa äkkiä, mä osaan tällaisenkin tempun!

Tää temppu on kans aika vaikea 

Huilaan välillä ja ihmettelen, mitä friidu kirkuu

Miesamatööri näyttää lähestyvän tikkaita pitkin
Tänään oltiin stadissa miesamatöörin kanssa kaksistaan ulkoilemassa. Friidu pelkää, että miesamatöörillä ei ole silmiä selässä. Niitä tarvitaan, kun täällä rannassa fillaroitsijat ajavat tolkuttoman kovaa ja niitä suhahtelee koko ajan joka suunnasta.

Mukavaa ja leppeää elokuun jatkoa kaikille, illat pimenee ja lepakot lentelee.

T. Dali, kiipelit ei tähän lopu

perjantai 4. elokuuta 2017

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä. Eloisaa elokuuta kaikille. Muistakaa, että sieniä tulee sateella 😀

Mulla on tosi kauniit silmät (friidun mielestä). Kantarellin väriset.

Oltiin alkuviikolla vielä stadissa. Tässä pari kuvaa, kun miesamatööri ulkoiluttaa minua. Friidun mielestä miesamatööri saattaa tarvita vielä hiukan lisää harjoittelua tai on sitten muuten vaan liian kiltti, koska friidu ei ainakaan tunnusta joutuvansa tällaisiin tilanteisiin, kun hän on taluttimen toisessa päässä. Minä en välttämättä näy näissä kuvissa sattuneesta syystä.

Miesamatööri ulkoiluttaa minua, vaikka ei heti uskoisi
Pengoin jotain hyvin tärkeää tuota puskasta, joka oli sateen jäljiltä litimärkä. Miesamatöörikin kastui kainaloita myöten.

Vesipisarat näkyvät, jos klikkaat kuvan auki

Raukka yrittää saada mut pois puskasta
No armahdin miesamatöörin ja siirryttiin lähemmäs rantaa. Tästä kuvasta erottaa miesamatöörin juuri ja juuri. Minä saalistan ryteikössä, joten en ehtinyt poseeraamaan.

Miesamatööri (vasemmassa ylänurkassa...) ja kissa (ei näy missään)


En tiedä, mikä kukka, mutta kivan näköinen.

Tässä lisää kuvia ja videoklippikin veden äärellä ulkoilusta. Siinä on kuumalla kelillä ihan kiva makoilla.

Västäräkki näkyvissä


Olisikohan tuossa kolossa hiiri, näin kerran yhden täällä kivikossa

Koiria tiellä!

Kiva lötkötellä täällä viileiden kivien päällä vedenrajassa. Mulla on jo aika pyöreä
naama. Paino tänään 5,71 kg.

Jotain tuollakin alla on!
Tässä oli viime viikonloppuna yksi tosi kuuma päivä. Jäin odottelemaan, että saaliit uivat suuhun, kun muuta ei jaksanut.


Ai niin, mulla on nyt se bansku -lelu. Pureskelen sitä välillä niin, että karvat pöllyävät. Friidun mielestä törkeän kallis kissanlelu ollakseen pala kangasta ja kissanminttua.


Kissanminttu nousee päähän...

Mun bansku!

Hurlumhei!

Muutama luontokuva. Näistä friidu tykkää.
Apilaniityllä 

Tää on friidun suosikkikuva.

Tässäkin olen aika nätti, eikös vaan?

Nuuskuttelua

Mökiltä ei ehditty ottaa melkein mitään kuvia, kun amatööreillä oli kiire terassiremontin apuhenkilöstönä. Ei kovin vanhan terassin remppa tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun paljastui, että muurahaiset olivat pesineet rakenteisiin ja lahottaneet merkittäviä osia terassista ihan puruksi. Päästäisivät minut vaan vapaasti ulkoilemaan, niin olisin hetkessä häätänyt moiset tuholaiset. No nyt terassi on uusittu tuhoutuneilta osin ja jännitetään, palaavatko muurahaiset siihen aterioimaan.

Jouduin syömään kolmen päivän matokuurin. Otin sen kiltisti. Punkkilitku laitetaan ensi viikolla ja se on ikävän tuntuinen alkuun ainakin tunnin. Minusta on kiskottu tänä kesänä jo neljä punkkia irti. Friidu inhoaa punkkeja.

Ai niin, mulla on nyt uusi korkeampi kuljetuskoppa. Mahdun istumaan ja seisoskelemaan siinä ja katossakin on ritilä, mistä näkee. Vanha koppa, joka sekin on 32 cm korkea, tyylikäs ja tosi siistissä kunnossa eli melkein kuin uusi, tulee myyntiin. Kuva ja edullinen hintapyyntö tulevat tänne blogin vierustalle jossain välissä, kunhan friidu ehtii laittaa.

Ollaan just lähdössä pois mökiltä, tuohon kuppiin tulee herkkutikun palasia kohta.

Tykkään tästä uudesta häkistä, kun tilaa on enemmän.

Minut viedään sunnuntaina yhdeksi yöksi hoitoon passattavaksi. Kivaa vaihtelua.

Mukavaa viikonloppua. Otetaan loppukesästä kaikki irti, satoi tai paistoi.

T. Dali


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Opetusvideo matolääkkeen antamisesta Dali -kissalle

Tsau kissat ja ihmiset. Dali täällä.

Friidu laittoi minut matokuurille, kun saalistin viikolla mökillä pari päästäistä ja muutaman sisiliskonkin. Eilen ensimmäinen iso Axilur -tabletti meni kuin mopen kitaan ja siitä inspiroituneena friidu keksikin tehdä opetusvideon kaikille kissoille ja heidän henkilökunnille matolääkkeen antamisesta kissalle. Tässä ensimmäinen otos tämän päivän tabletin antamisesta. Ei ihan mennyt kuin kenraaliharjoituksissa eilen ... hehheh. Täytyy pitää friidu pienessä epävarmuudessa, ettei kissanhoito olisi liian helppoa.



Reseptiin lisättiin tuntuvasti lisää Lidlin herkkutikkua ja sitten suostuinkin kiltisti popsimaan annoksen. Huomenna vielä yksi tabletinmötikkä kurkusta alas.




Lisää blogia tulossa, kunhan friidu kerkeää. Mukavaa ja madotonta viikonloppua!


T. Dali

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tsau kissuttimet ja kotiväki, Dali täällä.

Laitan kuvat eilisestä metsäretkestä Annalan puiston tammimetsään. Hieno paikka. Lopussa videokooste, johon Patun äiti ja Tyypin (@tyyppikisu) ja Ile -brittikissan palvelija Tua-Erica Carpelan-UusiÄijö lauloi taustamusan, kun nätisti pyysin. Kuulemma tekniikka on pilannut laadun ja laulu kuulostaa Tuan mielestä tässä ihan erilaiselta kuin oikeasti. Sellaista se on, kun tarvitaan monta teknistä vaihetta ennen kuin ääni on videokoosteella mukana. Mun mielestä tää on kuiteski superIHANA. Suurkiitos Tua, fanitan sua aina 💕

Taksikyyti


Jaa, mihin suuntaan sitten lähdetään?


Ai tänne, okei, koittakaa amatöörit pysyä perässä.


Katselen, juokserko hiiriä

Piilossa, ette löydä ikinä

Kukkuu, täällä mä oon, etsitte ihan väärästä paikasta

Ai mitä? Mä meen nyt tänne.

Kohta kiipeän

Nää on kivoimmat tässä kissojen hoplopissa

Tasapainoharjoitus ohi ja nyt vielä korvien lihaskuntoharjoitus


Tämä tammilehto on tosi kaunis, varjoisa ja viileä


Maitohorsmat, kelo, kallio, suklaakissa ... aah tätä ihanaa kesää



Ai mitä, en mä vielä halua pois


Ainakin hetken nuuskuttelen vielä...


Kaikki kiva loppuu aikanaan, viimeinen vilkaisu ympärille
Laita äänet päälle, taustamusa on superduper!


Tänään lähdetiin jo ennen kahdeksaa mökkiä kohti. Miesamatööri hiiltyi, että miten meillä voi AINA olla sata kassia, vaikka mökki pitäisi olla varustettu kaikella tarpeellisella. Ja miten yhden kissan takia voi olla tällainen määrä lisää kamaa. Sanoin miesamatöörille, että tyhmäkin ymmärtää, että pitää olla matkahäkki ja reppu, jossa ruokia, valjaita ja muuta rekvisiittaa. No, kieltämättä se vesikanisteri, jossa kuskataan stadin hanavettä pelkästään mua varten mökille, voi tuntua ylimääräiseltä. Noilla oli cooleri, kangaskylmälaukku vihanneksille, ruokakassi, kaksi pyykkikassia, kummallakin iso vaatekassi ja olkalaukut.

Ehdin jo valjasulkoilla ja nyt mouruan terassille, missä amatöörit lukee lehtiä. Siiryttiin saunan terassille ja mut laitettiin 20 metrin naruun. Pyydystin sisiliskon ja se otettiin pois, kun olin vähän aikaa sitä rääkännyt. Yks 13v vanha mustavalkoinen kissa tuli ohimennessään  veneellä häkissä  moikkaamaan, mutta minulla oli sen verran kiire sen sisiliskon kanssa, että en viitsinyt seurustella.

Tänne tulee maanantaina joku kovaääninen työmaa ja amatöörit pohtii, miten minut uskaltaa jättää mökille 3-4 tunniksi, kun käyvät Salossa kaupassa.

Hieno keli. Leppoisaa viikonloppua kaikille!

T. Dali, ja metsään haluan mennä nyt ja aina