perjantai 13. lokakuuta 2017

Latkin vettä ja häädän variksia

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Ihan ensiksi, katsokaa oikealla olevaa myynti-ilmoitusta. Myyn kutakuinkin uudenveroisen kuljetuskopan mallia Dog it Pet Voyager, mitat noin 55 cm pitkä, 35 cm leveä ja 30 cm korkea. Väri harmaa (vaikka kuvassa sinertävä). Kopassa on päällä kaksi säilytyslokeroa, toisessa on ruokakipot. Sain kesällä uuden kopan, joten tämä joutaa nyt kierrätykseen. Olen kulkenut tässä 5,5 kiloisena vielä, mutta korkeus ei enää riittänyt istuma-asennossa olemiseen. Koppa on laitettu myös kirppissivuille myyntiin.

Ja sitten asiaan. Toivottavasti olette päässeet nauttimaan kauniista perjantaipäivästä. Aurinko paistoi, vaikka oli kolmastoista päivä. Sitten viime kuulumisten olen ollut mökillä ja enimmäkseen stadissa. Vettä on satanut harva se päivä, mutta vain yhtenä päivänä ei voitu mennä friidun kanssa ollenkaan ulos. Silloinkin yritettiin, mutta tilanteen todettuani juoksin sateessa ja myrskyssä kylki kiinni talon seinässä toiselle ulko-ovelle ja halusin äkkiä sisälle. Hyvä, ettei nahka lähtenyt kyljestä, kun liimauduin seinään pysyäkseni kuivana. Muuten ollaan ulkoiltu pienessä sateessakin eikä haitannut. Tässä poikkeuksellisen kaunis aamuinen sää rannassa.

12 lokakuuta ja näin hienoa!

Viimeksi mökillä sain hiiren ja menin veneen alle leikkimään sen kanssa. Miesamatöörillä oli työ saada minut sieltä pois. Hiiri taisi lopulta selvitä hengissä - ainakaan minä en sitä syönyt. Sen sijaan jouduin syömään Axilur -matokuurin. Vatsa on ollut pariin otteeseen tosi löysällä ja friidu antoi kuurin varmuuden vuoksi, kunnes selvisi, että se onkin yksi uusi zooplussasta tilattu märkäruoka, josta massu meni ihan sekaisin. Niitä ruokia alkaa olla aika pitkä lista, mistä vatsa ei tykkää. Kaikki kalaruuat esimerkiksi. Friidu tuskailee, kun yrittää kokeilla jotain uusia ruokia ja  kirppikselle ne loput pakkaukset sitten päätyvät. No, viime aikoina olen syönyt broilerinsydämiä ja possunlihaakin. Mulle on huijattu kissojen maitohappobakteereja (jauhemaista) vatsan tasapainottamiseksi. En syö sitä ruokaa, mihin jauhetta on sekoitettu. Mutta, mutta ... ovela friidu keksi laittaa teelusikalliseen vaniljajäätelöä ne jauhot. Tykkään jätskistä ja tulin sitten syöneeksi ne.

Tuossa seuraavassa videossa näkyy aika hauskasti mun kieli, kun juon vettä Marimekon muovimukista. Joka aamu saan friidun vessassa kaksi pientä herkkutikkupalaa ja sen päälle juon aina vettä tuosta mukista. Olen aina friidun seurana, kun se menee vessaan.




Kyllä sisäkissallakin voi olla jännittäviä hetkiä. Yksi aamu parvekkeen kaiteelle tuli kaksi varista keikkumaan ja näin ne yläkerrasta. Juoksin hirveää vauhtia portaita alas säksättämään niille. Lensivät pois, mutta tulivat toisen kerran. Häädin ne taas. Kissa joutuu täällä tosissaan tekemään duunia. Varikset tulivat katselemaan, kun friidu oli laittanut juuri ryöppäämänsä kantarellit pakasterasioissa terassin pöydälle viilenemään. Varikset huomaavat heti, jos on vähääkään viitteitä ruuasta tai ruoka-astioista.


No, sadepäivät menee tietysti parhaiten nukkuessa. Tässä tyylinäyte olohuoneen pöydällä.

Krooh ... krooh

Otan rennosti, ottakaa tekin.

Oliko pakko herättää? Ramasee niin perhanasti.

Loppuun tällainen hillitty potretti, mistä jokainen näkee, että osaan olla myös cool.

Dali the Cool
Oikein mahdottoman mukavaa viikonloppua kaikille. T. Dali

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Yhtä poseeraamista

Tsau kissat ja ihmiset! Leppoisaa lokakuuta kaikille, Dali täällä.

Olette toivottavasti huomanneet Facebook -sivuiltani @dalithesurrealcat, kun Veeti - siis se maailmankuulu brittikissastara - jalomielisesti antoi mun julkaista ensimmäisenä faneille superbiisin, jossa Veeti laulaa upean rakkauslaulun morsiamelleen Missulle. Jos ette ole nähneet ja etenkin kuulleet sitä vielä käykää FB sivuillani. Sitä on kuunneltu jo yli 1200 kertaa!!! Voin sanoa, että kun Veeti saa levytettyä tämän joulumyyntiin, joulupukit eivät enää selviä duuneistaan. Mä olen Veetin manageri ja musta tulee pian rikas.

Ollaan oltu stadissa, mutta toiveita on päästä vielä mökille lokakuussakin. Amatööreillä on koko ajan jotain ihme juttuja ja kelitkin huononevat, joten täytynee ottaa kaupunkiolosuhteista irti, minkä saa. Ollaan ulkoiltu tuolla rannassa ja ihmiset ovat tulleet taputtelemaan ja kehumaan ulkonäköäni. Tosin yksi rouva kysyi, olenko raskaana, kun vatsa roikkuu. Voi apua, mähän epäilin viime blogissa, että mun vatsareppu on venahtanut yli mallin mittojen. Kaikki silloin vaan kommentoi FB:ssä, että ei mitään syytä huoleen. Just. Painoni on vakiintunut 5,6 kiloon ja se ei ainakaan ole kunnon kollille liikaa.

Olen sitten alkanut pitkästä aikaa keikkua kaiteella, kun täällä stadissa ei muutakaan tekemistä ole. Tosin juoksen aikani kuluksi tuhatta ja sataa ympäri huushollia ja lattiat on täynnä kiihdytysjälkiä.

Ai mitä? Eiks tässä muka saa olla?

Tässä sulle friidu vähän kuittausta,
olen kaiteella, jos huvittaa
Ollaan oltu rantakivillä joka aamu, koska olen varma, että kivien koloissa on hiiriä. Friidu on asennoitunut tähän kivikossa ravaamiseen ihan asiallisesti. Hänen mielestään liukkailla, muljahtelevilla rantakivillä tasapainoilu joka päivä on polvikivusta kärsivälle seniorille ihan täydellistä liikuntaa.

Tässä on kiva keikkua

Jotain ihme vaahtoa!!??

Tämä rantakivillä temppuilu on mun lempiharrastus

Jahtasin taas rannassa pari sorsaa, muta päästin ne armosta karkuun. Olen ruvennut hätyyttämään koiria rannassa ja yks valtava vinttikoira meni omistajansa selän taakse turvaan, kun lähestyin sitä. Heh. Olisittepa nähneet.


Friidu on taas ottanut tsiljoona kuvaa minusta, huoh. Nämä valkoiset kuvat ovat tosin aika hauskoja, kun miesamatööri yrittä päästä rapsuttelemaan mua.

Tsau miesamatööri!

Connecting him and me

Raps, raps

Riitti jo, kiitti
Minulle meinataan taas tunkea matokuuri, mutta friidu ei ole vielä päättänyt, minkä herkun mukana se huijataan. Kolmena päivänä pitäisi saada axilurit syötettyä minulle. Ennakoin suuria vaikeuksia, mutta voihan sitä aina yrittää. Mielestäni vähän turhan tiheään, kun just heinäkuussa söin kuurin. En syö hiiriä. Kannan vain sisiliskoja ja päästäisiä suussani, Ei niiden takia mitään matokuureja näin tiheään tarvita. Punkkilitkuista on luovuttu ja yllätys yllätys, moneen viikkoon ei ole ollut yhtään punkkia. Litkujen aikana oli kaikkiaan viisi punkkia.

Ai niin, keksin yhtäkkiä, että minulle on näköjään ostettu noita nukkumapetejä useampikin. Nukuin eilen viisi minuuttia siinä, joka on friidun sängyn vieressä ja yölläkin menin muutamaksi minuutiksi siihen. Friidu oli innoissaan, että peti kelpasi. Vähästä senkin saa tyytyväiseksi.

Ilahduttakaa tekin kotiväkeänne. Ihan mitättömät jutut riittää niille ja herkkuja alkaa heti sadella.

T. Dali, ei raskaana




maanantai 18. syyskuuta 2017

Meno päällä

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Olen viime aikoina ollut hiukan liikkuvaa sorttia. Ensiksi olin viisi yötä hoitopaikassa, kun friidu meni ystäviensä kanssa veitsiin ja miesamatöörilläkin oli joku talliin meno. Menin hoitopaikkaan kuin kotiini, tsekkasin nurkat ja asetuin ruokapöydän ääreen odottamaan palvelua. Hoitopaikan henkilöstö raportoi että olin kuulemma syönyt vähän, mutta kakannut sitäkin enemmän. Heh, vasta putsattuun laatikkoon tekee mieli mennä kolmekin kertaa päivässä. No sitten miesamatööri haki minut kotiin, vei ulkoilemaan ja myöhään illalla friidu palasi reissultansa. En mennyt vastaan enkä näyttäytynyt. Friidun piti tulla etsimään ja lopulta löysi minut lepäämästä saunan lauteilta friidun uimapuvun päältä - se oli lähtökiireissä unohtunut sinne kuivumaan. Ei mulla tietenkään ikävä friidua ollut, tykkään vaan muuten loikoilla uikkarin päällä, kun siinä tuoksuu uimahallille. No, yöllä kömmin pitkäksi aikaa friidun kainaloon rapsutettavaksi ja aamullakin olin sylissä vaikka kuinka kauan. Mutta sitten taas kuljetuskoppaan ja menoksi. Ihanaa, kun pääsin mökille. Sain olla siellä ulkona vaikka kuinka paljon enkä olisi suostunut sunnuntaina lähtemään pois millään. Tehtiin kaikenlaisia pihatöitä ja kottikärryhommia ja siinä sivussa saalistin ötököitä ja sisiliskon. Pääsin kerran karkaamaan ulos ilman valjaita, mutta annoin ottaa itseni heti kiinni.



Tässä autan friidua ja vedän käsiseisonnalla kärryjä eteenpäin

Ähäkutti, nää kärryt on mun - kanna roskat vaikka käsissäsi

Miesamatööri nosti veneenkin jo maihin - syksy tulee, nyyh!

Tässä yleensä odottelen sudareita

Kaupungissa tehtiin tänään tavanomainen lenkki, mihin sisältyi laajamittaista sorsien tarkkailua. Olin paksussa kurassa, kun minut kannettiin kotiin. Friidun takki oli myös ihan kurainen. Friidun mielestä olen viime aikoina ollut aika villi. Ryntäilen puissa ja leikin kotonakin hirveitä rallileikkejä.


Kurakylpylä
Friidu toi itselleen tuliaisiksi Veitsistä ihanan sakasankielisen taidekirjan "Katzen in der Kunst" (Angus Hyland & Caroline Roberts). Siinä on tosi hienoja kuvia. Tässä muutama esimerkki.

Sebastiano Ranchetti, Elegante Katze 2010,
SchwarzeKatze 2009, Blaue Katze 2005

Vladimir Dunjic, Das vierte Leben 2008
Leonardo da Vinci, Studie fur
ein Kind mit Katze
Mathilde Aubier,
Eine Katze auf dem Kopf, 2016
Sitten vielä yksi arkaluontoinen juttu. Mitä mieltä olette, kissakamut. Roikkuukohan mun vatsareppu jo vähän liikaa? Tiedättekö, mistä löytyisi jumppaohjeita, joilla sitä saisi vähän kiinteytettyä? Tosi noloa kysyä.



Rai(la)kasta syysviikkoa kaikille. Älkää menkö liikenteeseen, jos olette kissanminttupöllyssä.

T. Dali, reppureissaaja







torstai 7. syyskuuta 2017

Tsau kissat ja ihmiset, Dali täällä.

Sitten viime blogin täällä ei ole tapahtunut mitään isompia katastrofeja. Ollaan oltu kaupungissa ja muutama päivä mökillä ja nyt taas stadissa. Viime viikolla pääsin taas ulkoilemaan ihanaan Annalan puistoon. Se on superhieno paikka tässä ihan lähellä.

Miesamatööri kuskaa mua repussa Annalaan

Annalan puiston etuosa

Tyylikäs perävarustus, eikö olekin? 

Ai, oliks teillä amatööreillä jotain kommenttia?


Hirveästi kaikenlaisia kasveja


Tässä me tepastellaan miesamatöörin kanssa niin tyylikkäästi istutuksia ihailemassa


Täh, mitä sä sanoit?


No nyt ne meinaa viedä mut pois täältä tammilehdosta...kaikki kiva loppuu aikanaan

Mentiin sitten mökille ja muutun siellä ihan toiseksi kissaksi. Juoksen ja ryntäilen ja kiipeilen puihin ja vedän hirmu rallia ulkotarhasta talon läpi makkariin ja takaisin. Joka yö viideltä menen friidun sängyn viereen ja naukaisen terävästi. Friidu kömpii ylös ja kipitän hänen edellään tarhan luukulle. Saan pari cosmasnacksia ja sitten säkkipimeään ulkotarhaan. Kuudelta tulen kylmien tassujen kanssa ja hyppään miesamatöörin päälle ja naukaisen ja juoksen niiden sängyssä pienen rundin. Sitten nukahdan sängyn päädyssä olevan laatikon päälle.

Tossa kuvassa alla ihmettelen, mitä hieroglyfejä tohon villiviinikehikkoon on ilmestynyt. Tosi outoja. Ulkoavaruudesta avaruuskissojen viesti varmaan. No, mulle kerrottiin, että miesamatööri oli innoissaan testannut hankkimaansa painepesuria, mutta havainnut, että kattava putsaus olisi vaatinut aika ison työn ja siirtynyt testailemaan muualle...

Mitä ihmeen kuvioita tohon seinään on ilmestynyt?

Mihin mun häntä hävisi?

Olen kiivennyt mökillä melkein kaikkiin puihin... mutta ... miten näytän näin punkerolta tässä?
Taas oli punkki ja nyt tosi ikävässä paikassa silmän yläpuolella otsassa, missä on muutenkin vähän karvaa ja ohut nahka. Friidu ei onnistunut poistamaan punkkia kokonaan ja joutui soittamaan eläinlääkäriin, mistä neuvottiin seuraamaan tilannetta ja jos turpoaa tai alkaa erittää nestettä, niin sitten pitää tuoda kissa lääkäriin. No, punkinpaikka on pikkuhiljaa parantunut, mutta siihen jäi näkyvä pieni jälki ja friidu epäilee, että jälki on pysyvä. Punkkilitkua mulle ei enää laiteta niskaan, koska friidu luki, että siinä on samaa ainetta kuin niissä myrkyissä, joita Hollannin kanaloissa käytetään täiden ja kirppujen torjuntaan ja joista se kauhea Euroopan kananmunaskandaali sai alkunsa.

Stadissa me ollaan ulkoiltu joka aamu. Tässä yksi esimerkki, kun vaanin hanhia tuolla rannassa. Niitä on tänä kesänä ollut siellä varmaan tuhansia. Voisin hetkessä häätää ne pois, jos annettaisiin, mutta friidu ei päästä lähellekään. Tällä reissulla sain päästäisen kiinni ja kannoin sitä vähän suussa ennen kuin friidu ehti ottaa pois.


Tulkaa valkoposkihanhet tänne, täällä kiltti Dali -setä odottaa ...
Nyt on vähän hermostuttava tilanne päällä. Friidu tuli kotiin ja kynsissä oli geelilakka. Se ei tiedä yleensä hyvää. Sitten sillä oli uusi reppu, jonka luulin olevan minulle ostettu, kun siinä on tasan tarkkaan mun silmien ja turkin värit. Ei kuulemma ollut mun reppu ja nyt friidu otti esille pienen matkalaukunkin. Miesamatööri ei näytä levittelevän mitään tavaroita ... outoa.

Täällä on joku naru ja metallilenksu sisällä.

Mun reppu, älä yhtään yritä kiskoa sitä pois.
Brittikissasivuilla on tapahtunut vaikka mitä. Suloinen brittikissa Wenrico on ilmestynyt kuvioihin ja sillä on tosi pitkä karva ja häntä kuin pölyhuiska. Kattelen joka päivä Ween poikien kuvia @brittipojat -sivuilla. Tyyppikin on kohta jo puoli vuotta ja riehuu Ilen kanssa. Käykää kattomassa @tyyppikisu. Elmeristä oli pari upeaa kuvaa ja Patrick -broidi sähisi aika kovaa muille kissoille. Mutta Vede on ollut kumman hiljaa. Tulee jo ikävä sen kuittailuja. Kattellaan friidun kanssa tosi paljon kissapostauksia Facebookissa.

Mukavaa syksyn alkua kaikille. Kerron sitten, pitääkö friidun geelilakkauksesta huolestua.

T. Dali, friidun mussukka pussukka



perjantai 25. elokuuta 2017

Nyt on sit vaikka mitä tapahtunut

Tsau kissat ja ihmiset! Dali täällä.

Oltiin viikonloppu mökillä, mutta mitään kuvia ei laiska friiduamatööri ottanut sieltä, vaikka kohtasin rantakäärmeenkin silmästä silmään. Ekalla kohtaamisella se oli rantatöyräällä ja sähisin sille ihan sen naaman vieressä ennen kuin amatöörit tajusivat tulla katsomaan, mitä tapahtui. Mut kiskottiin heti pois käärmeen vierestä. Toisella kerralla vaanin käärmettä ruohotupsun takaa ihan liikkumatta, kunnes miesamatööri tuli katsomaan, mistä on kyse. Friidu inhoaa rantakäärmeitä yli kaiken ja loppukesästä ne tuntuvat olevan jo niin kesyjä, että mikään hätistely ei enää auta. Mun mielestä käärmeet ovat super duper mielenkiintoisia.

No tultiin sitten stadiin ja amatöörit pesivät ikkunat yhtenä päivänä ja seuraavana siivosivat koko kämpän. Jouduin olemaan koko ajan avustavana kissana siivoushommissa ja hädin tuskin pääsin lenkille ulos. Kuvia stadin lenkkeilyolosuhteista. Kiskon friidun aina rantakivikkoon, koska seniori-ikäiset ihmiset tarvitsevat tasapainoharjoittelua ja etenkin, jos polvi on kipeä, kivikkokävely on tärkeää.

Vaanin aika usein tässä

Tossa meni se tosi riesa varis, näytän kieltä.

Tää vaatii hyvää tasapainoa 

Pakko tämäkin on haistaa - kuuluu kissan toimenkuvaan

No sitten tänään aamuna oli ihan vain hiukan härdelliä. Meillä on miesamatöörin kanssa joka aamu ja vähän muulloinkin sellaiset kollien skabat. Odotan aina aamulla miesamatöörin aamiaisen päättymistä, että päästään taistelemaan. No tällä kertaa oteltiin niin, että olin ikkunalaudalla, jonka päällä oli kehystetty taulu nojaamassa ikkunapokaan (amatöörit ovat asuneet vasta kaksi vuotta täällä - oma vika, jos eivät saa tauluja seinälle). Miesamatööri härnäsi ja nousin takajaloille vähän painimaan miesamatöörin käden kanssa, kun vahingossa tönäisin taulun alas ja kuului karmea räsähdys, kun lasi rikkoontui. Säikähdin ja tarrasin kynsillä miesamatöörin rinnuksiin ja kapusin olkapään yli ja raapaisin ohimennessäni sitä poskeen, kun pakenin suin päin tekopaikalta. Friidu sai hepulin. Siivosivat pitkään ja hartaasti, kun piti varmistaa, että lasinsiruja ei ole missään. Miesamatöörille tuli kivanäköinen raitatatska rinnuksiin. Desinfiointiaine ja laastari taas käyttöön. Friidu ei joudu ikinä minun kanssa tällaisiin tilanteisiin, mutta meillä kolleilla on vähän rajumpi meininki. Käyn aika usein komentamassa miesamatööriä riehumaan. Näissä friidun mielestä kivoissa kuvissa olen kuitenkin oma kiltti itseni leikkimässä lempilelullani (Lumene -huulipunan hylsy).

Tämä on mun suosikkilelu

Kattokaa nyt, kuinka kiltin näköinen olen - en riehu juuri lainkaan
Mutta sitten se jymyjuttu. Veeti hoi, lue tarkkaan. Mulla on nyt Missun talutin! Friiduamatööri osti sen Missun ihmisäitiltä, kun talutin ei enää ole Missun eikä Teten käytössä. Se on 7 metriä ja kokeillaan mökillä ens viikolla. Se tuoksuu Missulle ja melkein voin kuvitella, että olen Missun kanssa lenkillä.

Oon ihan pyörryksissä, tää on ollut Missun talutin, tosi hieno.

Mikä huumaava tuoksu!
Ja eikä siinä vielä kaikki. Missun ja Teten tosi kiva ihmisäippä toi minulle tuliaisiksi Ween poikien huovuttamat pallot, missä on sekä Missun että Teten tuoksu, mutta myös Ween poikien karskit karva-aromit (@brittipojat https://www.facebook.com/brittipojat/?fref=ts# ). Ihan uskomatonta. Mun käskettiin kertoa blogissa, että nimenomaan Tete oli raaskinut luovuttaa mulle pari palloa Ween poitsuilta saamastaan pallomerestä, mutta olen aika varma, että Missu kuitenkin on lähettänyt toisen niistä palloista mulle. Kiitos Satu ja kiitos Anne, joka olet Wäinön, Wiljon ja Walentinon kanssa huovuttanut noin hienot pallot.

Nuuh...nuuh...Tete ja Missu!

Nuuh...nuuh...Ween poitsut. Huomaatteko muuten kuvassa kaksi kissaa :)

Sohin tätä ... aika pehmeä ja kiva

Kiitos Tete ja kiitti taitaville huovuttajille!
Päivän kruunasi se, että Teten ja Missun ihmisäippä (Veetin tuleva ihmisanoppi) sanoi, että mä en TODELLAKAAN ole mikään ruippapehva, vaan ihan kunnon kokoinen kolli. Se on nyt sitten tosi virallisesti todettu, joten kandee uskoa.

Friiduamatööri on niin tyytyväinen, kun on tutustunut moneen mukavaan ihmiseen sen jälkeen, kun minä muutin amatöörien luokse. Ja lisäksi tämä kissaharrastus on tempaissut monin tavoin friidun mukanaan. Miesamatöörikin näyttää tykkäävän minusta ihan kybällä ja on kiinnostunut kissa-asioista. Eli olen heti ensi hetkestä ollut tässä huushollissa suuri menestystarina, vaikka sen itse sanonkin.

T. Dali, amatöörien lellipentu